Zaja-Pandita
Zaja-Pandita (oikea nimi Namhaitšžamtso; 1599 Länsi-Mongolia – syyskuu 1662) oli Džungariassa ja Itä-Mongoliassa toiminut buddhalainen oppinut ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Oiraattiylimystöön kuulunut Zaja-Pandita ryhtyi 17-vuotiaana munkiksi ja lähti Tiibetiin opiskelemaan buddhalaisuutta. Vuonna 1639 hän palasi takaisin, toimi opettajana ja käänsi mongolin kielelle noin 200 teosta. Vuonna 1648 Zaja-Pandita laati klassisen mongolialaisen kirjaimiston pohjalta uuden kirjoitusjärjestelmän, joka foneettisen tarkkuutensa ansiosta sai nimen todo bitšig (”selkeä kirjoitus”). Vuonna 1640 hän osallistui kokoukseen, jossa vahvistettiin oiraattien lakikokoelma Tsaadžiin-bitšig. Zaja-Pandita kuoli matkalla Tiibetiin. Hänen oppilaansa Radiabatora laati hänen elämäkertansa vuonna 1690.[1]
Kalmukit käyttivät Zaja-Panditan laatimaa kirjoitusjärjestelmää vuoteen 1924 saakka.[2]
Lähteet muokkaa
- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.