Avaa päävalikko

Zacharias Topelius vanhempi

Zacharias Topelius vanhempi (sukunimi vuoteen 1800 Toppelius; 13. marraskuuta 1781 Oulu23. joulukuuta 1831 Uusikaarlepyy) oli suomalainen piirilääkäri, kansanrunouden kerääjä ja kirjailija Zachris Topeliuksen isä. Zachris Topelius vanhempi oli naimisissa vuodesta 1812 Katarina Sofia Calamniuksen (1791–1868) kanssa.

Topeliuksen vanhemmat olivat oululainen kirkkomaalari Mikael Toppelius ja Maria Magdalena Ocklawitz. Käytyään Oulun triviaalikoulun hän aloitti opinnot Turun akatemiassa 1797. Topelius joutui kuitenkin pian keskeyttämään opintonsa varojen puutteessa ja hän oli sitten kotiopettajana Muhoksella. Topelius pääsi jatkamaan opintojaan 1799 Uppsalan yliopistossa.

Hän alkoi lukea lääkäriksi ja opiskeli ensin Uppsalassa vuoden ajan ja sen jälkeen vuorotellen Tukholmassa ja Uppsalassa. Opiskeluaikanaan Topelius toimi Ruotsin sotalaivaston lääkärinä ja oli rokottajana Pohjois-Pohjanmaalla 1803–1804 ja Tukholmassa 1805. Topelius oli Uudenkaarlepyyn vt. kaupunginlääkärinä 1805–1806 ja harjoitti sitten lääkärintointa Oulussa. Vuonna 1807 hän sai kirurgian maisterin arvon Ruotsissa. Topelius aloitti eläinlääkärin opinnot Lundin yliopistossa 1808 mutta samana vuonna alkanut Suomen sota pakotti hänet keskeyttämään nämä opinnot. Topelius oli sodan aikana ensin Ruotsin laivaston lääkärinä ja sitten vuodesta 1809 köyhäinlääkärinä Tukholmassa.

Vuonna 1811 Topelius suoritti Uppsalan yliopistossa lääketieteen kandidaatin ja lisensiaatin tutkinnot sekä tohtorin arvoa varten vaaditut kirjalliset työt. Lääketieteen tohtorin arvon hän sai 1813. Topelius valittiin 1812 Uudenkaarlepyyn piirilääkäriksi ja tätä tointa hän hoiti kuolemaansa saakka.

Topelius aloitti kansanrunouden keräämisen jo toimiessaan rokottajana vuosina 1803–1804. Laajemman runouden keräilyn hän aloitti 1810–luvulla matkustellessaan piirilääkärin tehtävissä Pohjanmaalla. Topelius joutui lopettamaan nämä matkat sairastuttuaan 1820 mutta sen jälkeenkin runojen taitajia saapui hänen luokseen Uuteenkaarlepyyhyn. Vuonna 1821 Topeliuksen luona kävi vienankarjalainen runonlaulaja Jyrki Kettunen. Kettusen laaja kansanrunojen tuntemus sai Topeliuksen päättelemään että kansanrunojen keruumatkat kannattaisi tulevaisuudessa suunnata nimenomaan Itä-Karjalaan ja hän suosittelikin tätä muille runojenkerääjille.

Topelius julkaisi keräämänsä kansanrunot viitenä runovihkona (Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja) vuosina 1822–1831.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa