Z29 oli Saksan laivaston tyypin 1936A hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Z29
Z 29-ZerstoererTyp36A-USN Photo from 1945.jpg
War Ensign of Germany (1938–1945).svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Deutsche Shiff- und Maschinenbau, Bremen
Kölinlasku 21. maaliskuuta 1940
Laskettu vesille 15. lokakuuta 1940
Palveluskäyttöön 25. kesäkuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä 7. toukokuuta 1945
Loppuvaihe upotettu 7. heinäkuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 2 603 t (standardi)
3 597 t (max)
Pituus 121,9 m (vesiraja)
127,0 m (kokonaispituus)
Leveys 12,0 m
Syväys 3,92-4,62 m
Koneteho 2 x Wagner-turbiinia 70 000 shp
hetkellisesti 71 915 shp@388 rpm
Nopeus 36 solmua
Toimintamatka 2 239 merimailia@19 solmua
Miehistöä 11-15 upseeria ja 305-321 merimiestä
Aseistus
Aseistus 4 x TK 15 cm L/48 -tykkiä
4 x 3,7 cm ilmatorjuntatykkiä
5 x 2 cm ilmatorjuntatykkiä
8 x 533 mm torpedoputkea
60 x miinaa
32-64 x syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 23. huhtikuuta 1938 Deutsche Schiff- und Maschinenbaulta Bremenistä, missä köli laskettiin 21. maaliskuuta 1940 telakkanumerolla 963. Alus laskettiin vesille vielä saman vuoden lopulla 15. lokakuuta ja valmistui 9. heinäkuuta 1941.[1] Alus otettiin 25. kesäkuuta 1941 palvelukseen ensimmäisenä päällikkönään korvettenkapitän Curt Rechel.[2]

PalvelusMuokkaa

Tammikuussa 1942 alus aloitti operatiiviset tehtävät, kun se saattoi 14.-17. tammikuuta Z4 Richard Beitzenin, Z5 Paul Jacobin ja Z8 Bruno Heinemannin kanssa operaatio Polarnachtissa taistelulaiva Tirpitzin Jadesta Trondheimiin. Palattuaan Kieliin alus siirrettiin 27. tammikuuta Brestiin, jossa se osallistui 11. helmikuuta operaatio Cerberukseen. Kun Scharnhorst osui miinaan Pohjanmerellä operaation komentaja vara-amiraali Ciliax aikoi siirtyä Z29:lle, mutta hävittäjä törmäsi vaurioituneeseen alukseen. Aluksella tapahtui myös 15 cm:n putkiräjähdys torjuttaessa ilmahyökkäystä, jolloin yksi mies sai surmansa, polttoaineen syöttö katkesi ja oikean puoleinen moottori pysähtyi. Ciliax siirtyi Hermann Schoemannille ja Z29 palasi yksin Wesermündeen.[2]

Alus palasi 15. toukokuuta palvelukseen, jolloin se suojasi operaatio Walzerstraumissa Lützowia. Osasto saapui 20. toukokuuta Trondheimiin, mistä alus jatkoi 26. toukokuuta Bogeninlahteen Kriegsgruppe II:n mukana. Alus makasi ankkurissa, kunnes se osallistui 3. syyskuuta Karansalmen miinoitukseen. Alus suojasi 23.-24. lokakuuta Tirpitzin ja Admiral Scheerin Bogeninlahdelta Trondheimiin, mistä se jatkoi Admiral Scheerin kanssa Kööpenhaminaan. Alus palasi Altavuonoon Nürnbergin kanssa.[2]

Uudenvuoden aattona alus osallistui Barentsinmerellä operaatio Regenbogeniin. Alus saattoi 24. tammikuuta 1943 Admiral Hipperin ja Kölnin Altavuonosta Kieliin. Hävittäjä siirrettiin Wesermündessä huollettavaksi telakalle ja huhtikuussa aluksen päällikkyyden vastaanotti korvettenkapitän Theodor von Mutius. Itämerellä suoritettujen koeajojen päätyttyä alus vapautui 22. heinäkuuta telakalta ja kohtasi Swinemündessä vastavalmistuneen Z33:n. Alukset lähtivät Pohjois-Norjaan liittyäkseen Kriegsgruppeen. Matkalla aluksen propulsiojärjestelmässä havaittiin vika, jonka korjauksen jälkeen alus suojasi korjausalus Huascarania Altavuonossa.[2]

Syyskuun alussa Huippuvuorille tehdyn iskun aikana alukseen osui neljä rannikkotykistön kranaattia Barentsburgin edustalla. Aluksen miehistöstä sai surmansa kolme ja haavoittui kolme. Lisäksi aluksen runko vaurioitui. Joulupäivänä alus suojasi Scharnhorstia, joka upposi hyökkäyksessä liittoutuneiden saattuetta vastaan. Vuoden 1944 alussa alus oli kattiloiden huollossa, mistä palattuaan se osallistui 30. toukokuuta iskuun Altavuonosta Karhusaarelle. Alus vaurioitui 17. heinäkuuta tykkitulessa liittoutuneiden tehdessä ilmahyökkäyksen Tirpitzin tuhoamiseksi. Lokakuusta joulukuuhun alus suojasi Vardön ja Honningsvaagin evakuointeja sekä partioi Tanavuonossa, kunnes pohjoinen rintama osuus oli saatu evakuoitua.[2]

Myöhemmin alus laski miinoja Honningsvaagiin ennen kuin lähti 23. joulukuuta Laavuonosta Wesermündeen telakalle, missä keulakannen 15 senttimetrin tykkitorni vaihdettiin kaksiputkiseksi. Lisäksi ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin 2 cm ja Bofors 4 cm ilmatorjuntatykein. Alus ei kuitenkaan valmistunut ennen Saksan antautumista ja se poistettiin 7. toukokuuta 1945 palveluksesta.[2]

Sodan jälkeen alus siirrettiin sotakorvauksena Yhdysvaltain laivastolle, joka ei ollut kiinnostunut siitä. Alus hinattiin 7. heinäkuuta 1946 Itämeren länsiosiin muiden hävitettävien alusten kanssa. Alus ei uponnut tuhopanosten räjähdettyä, vaan T19 joutui ampumaan kymmenen 10,5 cm kranaattia alukseen ennen uppoamista.[2]

LähteetMuokkaa

  • Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: German Destroyers of World War II. Annapolis, Marylanad, USA: Naval Institute Press, 2003. ISBN 1-85367-540-7. (englanniksi)
  • Cajus, Bekker: Kirottu meri. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0239-6.

ViitteetMuokkaa

  1. Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 24
  2. a b c d e f g Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 110