Yrjö Vasama
Yrjö Edvard Vasama (sukunimi vuoteen 1906 Selin; 18. maaliskuuta 1903 Ruovesi – 23. kesäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen everstiluutnantti, toimittaja, kirjailija ja järjestömies.
Pekkalan kylän Kuuselassa syntyneen Vasaman vanhemmat olivat seppä, Pekkalan kartanon torppari Juho Vasama ja Ida Löytty. Vasama osallistui nuorena sisällissotaan valkoisten puolella ja sai Vapaussodan muistomitalin. Vasama pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1924. Suoritettuaan asevelvollisuuden hän kävi Kadettikoulun ja valmistui sieltä vänrikiksi 1927. Vasama palveli muun muassa Porin rykmentissä (PR) eri tehtävissä 1927–1933. Luutnantiksi hänet ylennettiin 1929 ja kapteeniksi 1933.
1. divisioonan esikunnassa adjutanttina Vasama toimi 1933–1936. Jälleen Porin rykmentissä hän toimi komppanianpäällikkönä 1936–1938. Puolustusministeriössä (PLM), yleisesikunnassa ja Pääesikunnassa (PvPE) Vasama toimi toimistoupseerina ja toimistoesiupseerina 1938–1944. Vasama osallistui talvisotaan toimistoupseerina ja JR 69:ssä pataljoonankomentajana. Majuriksi hänet ylennettiin 1941. Jatkosodassa Vasama toimi pataljoonankomentajana JR 16:ssa ja JR 57:ssa. Sodan lopulla hän komensi lyhyen ajan JR 15:a. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin 1944. Sodan jälkeen hän toimi Jääkärirykmentti 6:ssa (JR6) aliupseerikoulun johtajana ja pataljoonankomentajana. Hän erosi armeijan palveluksesta everstiluutnanttina 1945.
Vasama osallistui asekätkentään vuosina 1944-45. Hänet pidätettiin heinäkuun alussa 1945 ja tuomittiin sotaylioikeudessa 28. huhtikuuta 1948 vankeuteen. Koska Vasama oli ollut pidätettynä pitkään ja koska pidätysaika laskettiin hänen hyväkseen, hänen ei tuomion jälkeen tarvinnut enää palata vankilaan. Vasama kirjoitti myöhemmin asekätkennästä ja vankeusajastaan muistelmateoksen nimeltä Valpon vankina.[1]
Palvelusuransa jälkeen Vasama toimi eri järjestöissä, muun muassa Suomalaisuuden liiton sihteerinä, Suomen Nuorison Liiton pääsihteerinä sekä Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteerinä ja järjestöjohtajana. Hän oli myös Talonpoikaiskulttuurisäätiön sihteeri ja hallituksen jäsen sekä Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja.
Ensimmäiset teoksensa hän kirjoitti jo vakinaisen palveluksen aikana. Suomen kustannusyhdistys lähetti suomalaisille kirjakaupoille lokakuun alussa 1945 kirjeen, jossa kehotettiin poistamaan näytteiltä muun muassa Vasaman kirjoittama poikien seikkailukirja Serkukset sodassa (1944) ja lopettamaan sen myynti.[2]
Vasama sai vuonna 1969 sosiaalineuvoksen arvonimen.
Teoksia muokkaa
- Maastoleikit. Otava 1939
- Kollaan suurtaisteluissa. Otava 1941
- Salaperäinen piirros, nuortenkirja. Otava 1941
- Täältä jostakin: Puolustusvoimain runo-antologia, toimittajat Olavi Paavolainen, Matti Kurjensaari ja Yrjö Vasama. WSOY 1943
- Serkukset sodassa, nuortenkirja. Otava 1944
- Ihmeellinen onnenpäivä, humoristinen romaani. Karisto 1946
- Kapteeni rakastuu, humoristinen romaani. Karisto 1947
- Merimiesarkun aarteet, nuortenkirja. Karisto 1947
- Alppeja valloittamassa, nuortenkirja. Karisto 1948
- Järjestötyön opas. Pellervo 1954
- Meiläm pojjaat, murrekirja. Karisto 1954
- Kotiseutuni Pirkkalanpohja, toimittajat Yrjö Vasama ja Heikki Mäki. Valistus 1955
- Lapualta Laatokalle. Lapua-seura 1956
- Nuorisoseuralaisen käsikirja. WSOY 1956
- Valpon vankina. Pellervo 1958
- Viisikymmentä vuotta lastensuojelutyötä. Pelastakaa lapset ry 1972
- Pojjaat om poikia, murrekirja. Ruoveden kotiseutu- ja museoyhdistys 1982
Lähteet muokkaa
- ↑ Vasama, Yrjö: Valpon vankina, s. 5-17. Pellervo-seura, 1958.
- ↑ http://www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com/kielletytkirjat/kielletyt3_2.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yrjö Vasama SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Kirjailijoita Ruovedellä: Yrjö Vasama (Arkistoitu – Internet Archive)
- https://runeberg.org/kuka/1954/0950.html