Yrjö Penttilä (liikenneneuvos)

suomalainen liikennöitsijä, yrittäjä, yritysjohtaja ja liikenneneuvos

Yrjö Hugo Johannes Penttilä (23. helmikuuta 1903 Messukylä10. elokuuta 1982 Tampere[1]) oli suomalainen liikennöitsijä, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai liikenneneuvoksen arvonimen.[2]

Penttilän vanhemmat olivat Vihtori Penttilä ja Iida Maria Kari ja puoliso vuodesta 1938 Senja Karinoja, aiemmin Loskin. Vihtori Penttilä oli muuttanut Pattijoelta Pohjois-Pohjanmaalta Tampereelle vuonna 1898 ja työskenteli Frenckellin paperitehtaassa.[3]

Yrjö Penttilä kävi kansakoulun ja oli sen jälkeen valurinoppilaana. Ajotodistuksen hän sai armeijassa, palvellessaan autopataljoonassa. Oltuaan armeija-ajan jälkeen ensin vuoden ajan autonkuljettajana Veljekset Kosteikon linja-autoyrityksessä[3] hän perusti vuonna 1926 Vihtori Tähtivuoren kanssa liikennöintiyrityksen, jonka liiketoiminta laajeni seuraavilla vuosikymmenillä. Avoin yhtiö Tähtivuori & Penttilä liikennöi viiden kilometrin linjaa Tampereen Keskustorilta silloin vielä Messukylän kuntaan kuuluneeseen Koivistonkylään. Vuonna 1937 yhtiö alkoi ajaa Tampereen keskustasta Härmälän lentoasemalle. Linjaliikenteen ohella Tähtivuori & Penttilä harjoitti myös tilausajoja aina ulkomaita myöten.[3]

Vuosina 1938–1939 Yrjö Penttilä johti neuvotteluja, joiden tuloksena syntyi viiden Tampereelta Pohjois-Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle liikennöineen yrittäjän muodostama yhtiö Länsi-Linjat keväällä 1939. Vaikka Penttilältä itseltään ei tullut liikennettä uuteen yhtiöön, hän työskenteli sen yhtiön toimitusjohtajana alusta saakka vuoteen 1969 asti. Vuodesta 1974 kuolemaansa saakka hän oli yhtiön hallituksen puheenjohtaja.[4] Penttilä hankki omistukseensa vuonna 1946 myös Viinikan Auto -yhtiön ja oli pitkään sen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Viinikan Auto oli alun perin ollut Viinikan ja Nekalan kaupunginosien asukkaiden muodostama osakeyhtiö.[3]

Vuonna 1948 perustettu Tampereen kaupungin liikennelaitos laajensi toimintaansa voimakkaasti ja otti yksityisiltä liikennöitsijöitä itselleen linjan toisensa jälkeen.Vuonna 1950 Tähtivuori & Penttilä menetti Tampereen keskustorin ja Härmälän lentoaseman välisen linjan TKL:lle.[3] Yrjö Penttilän yhtiökumppani Vihtori Tähtivuori kuoli vuonna 1950. Vuonna 1951 Vihtori Tähtivuoren poika Voitto Tähtivuori erosi yhtiöstä, muutti Helsinkiin ja oli myöhemmin osakkaana sikäläisessä Metsälän Linja Oy:ssä. Vuonna 1955 Senja ja Yrjö Penttilä lunastivat Vihtori Tähtivuoren perikunnan osuuden yhtiöstä, jonka uudeksi nimeksi vaihtui Penttilä & Kumpp. Maaliskuun lopussa 1961 Koivistonkylän linja siirtyi Penttilältä Tampereen kaupungin liikennelaitokselle ja Penttilä & Kumpp. -yhtiön toiminta päättyi.[3]

TKL otti Viinikan Auton koko siihenastisen liikenteen hoitoonsa vuoden 1954 alussa, minkä jälkeen Viinikan Auto alkoi ajaa Tampereelta Ylöjärven Vuorentaustaan. Viinikan Auto fuusioitiin Länsi-Linjoihin vuonna 1974.[5]

Penttilällä oli useita alansa luottamustoimia. Jo vuonna 1928 hänet valittiin vastaperustetun Linja-autoliikennöitsijäin Liiton Tampereen osaston luottamustehtäviin. Vuodesta 1935 hän toimi liiton hallituksen jäsenenä ja vuodesta 1936 Matkahuolto Oy:n hallituksen jäsenenä. Hän oli useita vuosia myös Autoliikenteen Työnantajaliiton hallituksen jäsen. Hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa toiminta Messukylän Lions Clubissa. Liikenneneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1976.[2][6][7]

Lähteet muokkaa

  1. Yrjö Penttilän muistokirjoitus. Linja-auto-lehti 4/1982, s. 36–37. Helsinki: Linja-autoliitto, 1982.
  2. a b Yrjö Penttilä Biografiasampo. Viitattu 7.6.2022.
  3. a b c d e f Jari Kurkinen: Tähtivuori & Penttilä 1926–1961. Linjavaunu-vuosikirja 7/2021, s. 10–19. Mäntsälä: Bussiliikenteen Tutkimusseura ry, 2021.
  4. Yrjö Penttilän muistokirjoitus, Linja-auto-lehti 4/1982.
  5. Matti Viitaniemi: Länislinjat Oy 1939–1989, s. 224–226. Tampere: Länsilinjat Oy, 1989. ISBN 951-952-90057-0-9.
  6. Kuolleita. Liikenneneuvos Yrjö Penttilä. Uusi Suomi, 8.8.1982, nro 220, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.6.2022.
  7. Yrjö Penttilän muistokirjoitus, Linja-auto-lehti 4/1982.