Avaa päävalikko

Yksityiskoulu on koulu, jonka omistaa jokin julkisyhteisöistä riippumaton yksityinen taho. Tavallisesti tämä on voittoa tavoittelematon yritys, yhdistys tai säätiö. Monissa maissa yksityiskoulu voi rahoittaa toimintansa kokonaan tai osittain lahjoituksin tai oppilailta keräämällään lukukausimaksulla, mutta joissain maissa ne saattavat nauttia julkista tukea. Yksityiskoulut ovat usein valikoivia oppilaidensa suhteen ja monissa maissa niiden katsotaan tarjoavan parempaa koulutusta kuin valtion omistamien koulujen. Suomessa yksityiskoulut ovat nimestään huolimatta taloudellisesti täysin riippuvaisia julkisista varoista niiden varainhankintaan kohdistettujen erilaisten rajoitusten (kuten kiellon kerätä oppilailta lukukausimaksuja) vuoksi, ja erityisesti investointeihin ne tarvitsevat yleensä julkista rahoitusta tai erityisiä rahankeräyksiä.

Sisällysluettelo

Yksityiset peruskoulut ja lukiot SuomessaMuokkaa

Vuonna 2007 Suomessa oli 75 yksityistä yleissivistävää koulua. Näistä 47 oli Yksityiskoulujen liiton jäseniä. Sen jäsenkoulussa oppilaista oli erityispedagogisten koulujen lisäksi aikuislukioissa 13 %, 8 % kielikouluissa, 8 % erityispedagogisissa kouluissa (Steinerkoulut ja Freinet-koulut) ja 5 % kristillisissä kouluissa.[1] Yleisradion mukaan parikymmentä yksityiskouluista oli vuonna 2011 kristillisiä.[2]

Yksityiskouluja alettiin perustaa Suomeen 1800-luvun puolivälissä, ja niiden määrä oli suurimmillaan 346 koulua vuosina 1965–1966, minkä jälkeen niiden lukumäärä alkoi laskea 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla kunnallistamisten, valtiollistamisten ja lakkauttamisten vuoksi.[3] Suomen lukioista yli 80 prosenttia on ollut alun perin yksityisen kannatusyhdistyksen tai osakeyhtiön perustamia ja ylläpitämiä.[1] Yksityiset peruskoulut tarvitsevat valtioneuvoston ja muut oppilaitokset opetusministeriön luvan toimiakseen. Suurin osa yksityisistä kouluista noudattaa kansallista opetussuunnitelmaa. Tästä ovat poikkeuksena kansainväliset ja vieraskieliset koulut (kuten International Baccalaureate -koulut). Lukukausimaksuja ei suomalaisissa yksityiskouluissa saa periä (poikkeuksena jotkut vieraskieliset koulut), vaan koulujen toiminta rahoitetaan valtiolta ja kunnilta saatavilla oppilaskohtaisilla avustuksilla. Yksityisen koulun ylläpitäjän tulee olla yleishyödyllinen yhteisö, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa.

Muut yksityiset oppilaitokset SuomessaMuokkaa

Suurin suomalainen yksityinen oppilaitos on Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, joka on samannimisen säätiön omistama. Myös Suomen Liikemiesten Kauppaopisto – Atk-Instituutti (SLK) on yksityinen keskiasteen oppilaitos, jota myös ylläpitää oppilaitoksen mukaan nimetty säätiö.

Yksityiskoulujen kritiikkiMuokkaa

Yksityiskoulut kasvattavat eriarvoisuutta ja niiltä puuttuu humanistinen koulutusmissio.[4]

Yleinen yksityiskoulujen kritiikki on, että niissä on rajallinen määrä paikkoja opiskelijoille ja ne ovat maksullisia, mikä johtaa siihen että kaikki kansalaiset eivät pääse yksityiskouluihin ja yksityiskoulujen oppilaat tulevat varakkaista perheistä, jotka kuuluvat yläluokkaan tai yhteiskunnalliseen eliittiin. Yksityiskoulujen lukukausimaksuja myös nostetaan korkeammiksi, jotta yhä harvemmilla olisi varaa opiskella siellä ja tällä tavalla yksityiskoulusta tulee entistäkin eksklusiivisempi. Tämä tarkoittaa että opiskelijavalinta suoritetaan varakkuuden perusteella eli syrjitään niitä jotka eivät ole varakkaita. Kriitikoiden mukaan opiskelijavalinta pitäisi tehdä kyvyn eikä varakkuuden mukaan.[5]

Yksityiskoulujen varakkaista perheistä tulevat oppilaat ovat koulukavereita. Myöhemmin samat henkilöt muodostavat paikalleen jämähtäneen yhteiskuntaluokkarakenteen, jossa yhteiskunnan avainpaikoilla olevat henkilöt tuntevat toisensa jo kouluajoilta ja valitsevat henkilöitä koulukavereidensa joukosta. Yksityiskoulut siis haittaavat sosiaalista liikkuvuutta.[6]

Yksityiskoulu on tapaus erityislaatuisesta hyödykkeestä, jonka tarkoituksena on antaa etulyöntiasema muihin nähden. Yksityiskoulun antamalla opetuksella ei ole luontaista arvoa, vaan sen arvo syntyy suhteessa siihen mitä muilla on. Tämä aiheuttaa kahdenlaista haittaa: yksityiskoulun opetuksen sisällöllä ei ole juurikaan merkitystä jos oppilaitoksen tarkoitus on antaa etulyöntiasemaa, ja kun oppilaitos on osa statuskilpailua se välttämättä tarkoittaa että on paljon häviäjiä. Yksityiskoulujen tarjoaman opetuksen sisältö ei siis välttämättä ole korkeampitasoisempaa verrattuna julkisiin kouluihin, mutta yksityiskoulut aiheuttavat statuskilpailun kautta tilanteen, jossa suuri osa kansalaisista vetää lyhyen tikun.[7]

Yksityiskoulut eivät hyväksy väkivaltaisia ja käytöshäiriöisiä oppilaita. Tästä seuraa että sellaisia oppilaita on julkisissa kouluissa.[8]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa