Yhtenäiskoulu

Yhtenäiskoulu tarkoittaa koko perusopetuksen ja mahdollisesti myös lukion kattavaa koko ikäluokalle yhteistä koulua, jossa oppilaita ei erotella erityyppisiin kouluihin koulumenestyksen perusteella. Arkikielessä ja hallinnollisesti yhtenäiskoulu voi myös tarkoittaa, että ylä- ja alakoulun luokat opiskelevat hallinnollisesti yhdessä yksikössä, ja mahdollisesti myös samassa koulurakennuksessa. Yhtenäiskoulujärjestelmä on vastakohta rinnakkaiskoulujärjestelmälle, joka Suomessa oli voimassa ennen peruskoulua. Silloisessa rinnakkaiskoulujärjestelmässä kaikille oppilaille yhteistä opetusta annettiin ainoastaan kansakoulun neljällä ensimmäisellä luokalla. Kansakoulun neljännen luokan jälkeen niillä, joilla oli tarpeeksi rahaa ja tarpeeksi hyvä koulumenestys, oli mahdollisuus pyrkiä oppikouluun ja sieltä edelleen yliopistoon. Koulussa hyvin menestyneet köyhien kotien lapset saattoivat saada oppikoulussa vapaaoppilaspaikan eli vapautuksen lukukausimaksuista. Muut jatkoivat kansakoulussa ja siirtyivät sieltä joko työelämään tai ammatilliseen koulutukseen.

Pornaisten yhtenäiskoulu kunnan keskustassa, Kirveskoskella.

1970-luvulla Suomessa siirryttiin vaiheittain yhtenäiskoulujärjestelmään, kun rinnakkaiskoulujärjestelmä korvattiin kaikille yhteisellä, yhdeksänvuotisella peruskoululla. Suomalaisen yhtenäiskoulujärjestelmän esikuvana oli erityisesti brittiläinen comprehensive school, johon Britanniassa siirryttiin 1960-luvun lopulta lähtien peräti kolme erilaista oppilaiden tasoeroihin perustuvaa koulumuotoa käsittäneestä rinnakkaiskoulujärjestelmästä. Ruotsissa vuodesta 1962 alkaen toteutettu peruskoulu-uudistus (grundskola) antoi mallia muutokselle.

Myös Saksassa yhtenäiskoulu eli Gesamtschule on maan yhdistymisen jälkeen tullut vaihtoehdoksi rinnakkaiskoulujärjestelmälle, jossa on ollut kolme eri oppilaiden tasoeroihin perustuvaa koulumuotoa (yliopistoon johtava Gymnasium sekä vähemmän vaativat Realschule ja Hauptschule).

Nykyisessä kielenkäytössä Suomessa yhtenäiskoululla on joskus tarkoitettu myös koulua, jossa samassa rakennuksessa tai ainakin hallinnollisesti yhdessä toimii sekä ala- että yläkoulu ja toisinaan myös lukio.

Yhtenäiskoulujärjestelmä Suomessa

Pääartikkeli: Peruskoulu Suomessa

Suomessa ajatus siirtymisestä rinnakkaiskoulujärjestelmästä yhtenäiskouluun nousi ensimmäisen kerran esille jo vuonna 1932 oppikoulukomitean mietinnössä. Komitea, jossa edistyspuoluetta lähellä olevilla koulupoliitikoilla oli vahva edustus, asettui mietinnössään yhtenäiskoulun kannalle. Ensimmäiset yhtenäiskouluehdotukset lähtivät kaikille yhteisestä kuusiluokkaisesta oppivelvollisuuskoulusta, mutta sen jälkeen olisi edelleen säilytetty jako kansa- ja oppikouluun.

Toisen maailmansodan jälkeen koulu-uudistus nousi uudelleen esille kouluhallituksen pääjohtajan Yrjö Ruudun johtamassa koulujärjestelmäkomiteassa (mietintö joulukuussa 1947). Ruutu oli tutustunut jo toimiessaan vuonna 1937 opetustoimen uudistamiskomitean puheenjohtajana eri maiden koulujärjestelmiin, ja teki tuolloin opintomatkan Englantiin. Pitkälti Ruudun ajatuksille perustunut koulujärjestelmäkomitean ehdotus olisi merkinnyt kahdeksanvuotisen yhtenäiskoulujärjestelmän perustamista. Kaikille yhteinen koulu olisi Ruudun kehittämän mallin mukaan jakautunut nelivuotiseen alkeiskouluun ja niin ikään nelivuotiseen keskikouluun, kuten 1970-luvulla syntynyt peruskoulu sitten jaettiin kuusivuotiseen ala-asteeseen ja kolmivuotiseen yläasteeseen.

Koulujärjestelmäkomitean laatiessa ehdotuksensa silloiset keskustaa ja vasemmistoa edustaneet kolme suurta hallituspuoluetta (Maalaisliitto, SDP ja SKDL) ilmoittivat kannattavansa yhtenäiskoulujärjestelmään siirtymistä. Pian kuitenkin kävi ilmi, että uudistusta vastustettiin laajasti, ja esimerkiksi oppikoulut sekä niiden opettajat olivat sitä vastaan. Koulu-uudistus lykkääntyikin kahdeksi vuosikymmeneksi.

Ensimmäinen suomalainen yhtenäiskoulu oli Helsingin Käpylässä sijaitseva 12-vuotinen Helsingin yhtenäiskoulu (nyk. Yhtenäiskoulu), jonka perusti vuonna 1956 Touko Voutilaisen johdolla joukko silloista suomalaista rinnakkaiskoulujärjestelmää yhtenäiskoulun suuntaan uudistamaan pyrkineitä filosofian, koulupolitiikan ja kulttuurin harrastajia. Koulun ensimmäisenä rehtorina toimineen Touko Voutilaisen lisäksi koulua ylläpitäneessä Yhtenäiskouluyhdistyksessä toimivat mm. sittemmin Yhtenäiskoulun opettajina olleet Simo Sivenius, arkkitehti Keijo Petäjä, taiteilija Juhana Blomstedt, säveltäjä Kari Rydman, Eino Virtanen ja Sirkka Vilenius sekä myöhemmin suomalaisessa tiede- ja kulttuurielämässä vahvasti vaikuttaneet yhteiskuntatieteiden metodologian professori Yrjö Ahmavaara, sosiaalipsykologian professori Kullervo Rainio, kirjailija Lassi Nummi, psykologian professori Arvo Lehtovaara ja rakennustaiteen museon perustaja Kyösti Ålander.

Yhtenäiskoulussa korostettiin luovuuskasvatusta, korkeaa yleissivistystä, ja kulttuuria ylläpitävän arvopohjan luomista, "oppimisen oppimista", kuten Yhtenäiskoulun tehtävän kiteytti koulun pitkäaikainen vararehtori Simo Sivenius. Koulussa otettiin käyttöön Touko Voutilaisen alun perin Sysmän yhteiskoulussa 1950-luvun alussa kehittämä ja sittemmin koko Suomeen yleistynyt periodiluku sekä tehtiin muita opetukseen liittyviä kokeiluja, mm. englannin kielen varhaisopetus jo ensimmäiseltä luokalta lähtien ja uudentyyppinen matematiikan opetus.

Yhtenäiskoulu-uudistuksen toteuttaminen Suomessa jäi Yrjö Ruudun jälkeen vuonna 1950 kouluhallituksen pääjohtajaksi tulleen Reino H. Oittisen elämäntehtäväksi. Siten myös Helsingin yhtenäiskoulun alkuperäinen tehtävä tuli täytetyksi, kun vuodesta 1972 alkaen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu eli oppikoulun viisi alinta luokkaa sulautuivat yhdeksi yhdeksänvuotiseksi oppivelvollisuuskouluksi eli peruskouluksi. Myös Helsingin yhtenäiskoulusta tuli Helsingissä osa peruskoulujärjestelmää, mutta koulu pyrki edelleen jatkamaan laajaa kokeilutoimintaansa. Koulu-uudistukseen liittynyt byrokratia erillisine ala-ja yläasteineen sekä lukioineen kuitenkin vaikeutti osaltaan koulun omaleimaisuuden säilymistä, ja 1990-luvulla sekä 2000-luvun alussa koulun olemassaolo 12-vuotisena yhtenäiskoulukokonaisuutena oli pariin otteeseen uhattuna. Koulu kuitenkin jatkaa toimintaansa, ja sen ansiona on edelleen yhtenäiskoulun perusajatuksen mukaisesti usko ihmisen koulutettavuuteen ja koulumenestyksen tekeminen mahdolliseksi mahdollisimman monelle oppilaalle.

Kansalaiskoulun ja kunnallisen keskikoulun perustamisen jälkeen on opetuksen ja oppimisen taso Suomessa ollut korkea. Kansainvälinen Pisa-tutkimus on antanut hyviä pisteitä myös nykyisen peruskoulun ja yhtenäiskoulun opetukselle. Samalla pitää muistaa, että koulussa on tärkeää myös siellä viihtyminen ja se, ettei koulu ole vain tiedon jakamista ja saamista varten, vaan koko elämää varten. Siksi viime aikoina on puhuttu taito- ja taideaineiden asemasta ja palattu siten 60-luvulla ennen koulu-uudistusta käytyyn osin puoluepolitiikan ja valtapyrkimysten värittämään valinnanvapautta koskeneeseen keskusteluun. Tilastot osoittavat, että nykyään suuri osa (n. 7 %) oppilaista turhautuu valinnanvapauden puuttuessa, eikä ole motivoitunut ammattiopintojen aloittamiseen.

Yhtenäiskoulun muita merkityksiä

Suomessa yhtenäiskouluksi käsitetään usein eri kouluasteet eli koko perusopetuksen, mahdollisesti myös lukion käsittävä koulu. Kaikki luokka-asteet ovat silloin yleensä samassa rakennuksessa ja opettajat ovat usein samoja luokkarajoista riippumatta. Alkuperäinen 12-vuotinen Helsingin yhtenäiskoulu ymmärrettiin usein yhtenäiskouluksi juuri tämän 12-vuotisuutensa takia, ja myös monet steinerkoulut ovat tässä mielessä yhtenäiskouluja.

2000-luvulla yhtenäiskoulusta onkin tullut yksi perusopetuksen tavoitteista. Termi on myös yleistynyt monen muunkin koulun nimeen. Käytännössä yhtenäiskoulun käsite on muodostunut varsin avaraksi ja sen täsmällisempi sisältö riippuu usein sen määrittelijästä itsestään, vaikka yhtenäiskoulu alkuperäisessä ja brittiläiseen comprehensive schooliin perustuvassa merkityksessään tarkoitti nimenomaan vastakohtaa rinnakkaiskoulujärjestelmälle, joka ylläpiti valinnanvapautta mahdollistamalla oppilaiden siirtymisen heidän kykyjensä ja taipumustensa mukaan eri koulumuotoihin.

Suomen yhtenäiskouluverkosto ry:n epävirallinen ydinryhmä on rajannut yhtenäiskoulun käsitteen seuraavasti:

- Yhtenäiskouluja ovat sellaiset koulut, jotka ylläpitävät kunnat ilmoittavat yhtenäiskouluiksi.

- Yhtenäiskoulu on koulu, missä samassa hallinnollisessa ja toiminnallisessa kouluyksikössä on opetusta vuosiluokilla 0-6 ja 7-10.''

Suomen yhtenäiskouluverkosto ry käyttää ala-asteen ja yläasteen asemesta nimityksiä alakoulu (luokat 0-6) ja yläkoulu (luokat 7-10). Voimassa olevat koululaki ja kouluasetus sisältävät edelleen vanhat termit ala-aste ja yläaste. Nämä 2000-luvun yhtenäiskoulut on siis luotu yksityisen ry:n toiminnan ohjaamina eivätkä ole mitenkään (ainakaan virallisesti) opetushallituksen ohjaamaa toimintaa. Suomen yhtenäiskouluverkosto ry on yrittänyt saada tukea opetushallituksesta hankkeilleen, mutta mitään lainsäädännöllistä yhteyttä viralliseen koulupolitiikkaan ei kuitenkaan edelleenkään ole. Suomen yhtenäiskouluverkosto ry

Kunta voi fuusioida lukuisia peruskouluja yhdeksi yhtenäiskouluksi. Esimerkkinä tämän kaltaisen suuntauksen elinvoimasta on Vantaankosken koulu.

Suomalaisia yhtenäiskouluja

Suomen peruskoulujärjestelmä pohjautuu yhtenäiskouluajatukseen eli oppivelvollisuuteen kuuluu peruskouluksi nimitetyn yhdeksänvuotisen yhtenäiskoulun tai sitä vastaavan oppimäärän suorittaminen jollain muulla tavalla. Lisäksi Suomessa on tällä hetkellä noin 400 peruskoulun koko perusopetusasteen käsittävää "yhtenäiskoulua". Osa näistä käsittää lisäksi lukion. Yhtenäiskouluilla on oma rekisteröity yhdistyksensä SYVE ry - Suomen yhtenäiskouluverkosto.

Muutamia suomalaisia yhtenäiskouluja:

• Kirkonkylän koulu (Kempeleessä)
• Yhtenäiskoulu Helsingin Käpylässä
• Ylikylän koulu (Kempeleessä)
• Ylöjärven yhtenäiskoulu (entinen Kirkonkylän koulu)
• Jyväskylän kristillinen koulu
• monet steinerkoulut.
• Eskolanmäen koulu (Kouvolassa)
• Pudasjärven hirsikampus (Pudasjärvellä)

Katso myös

• Yhteiskoulu

Lähteet

• Osmo Pekonen, Marian maa - Lasse Heikkilän elämä 1925-1961. ISBN 951-746-337-5, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2002.
• Timo Soikkanen, Yrjö Ruutu - Näkijä ja tekijä. ISBN 951-0-17306-1, WSOY, 1991.