Yhdysvaltojen sotilasilma-alusten nimeämisjärjestelmä 1962

Tri-Service aircraft designation system on Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 1962 esittelemä järjestelmä, jolla kaikki Yhdysvaltain sotilaslentokoneet luokitellaan. Aiemmin Yhdysvaltain asevoimien puolustushaarat käyttivät omia nimeämissysteemejään, mikä aiheutti helposti sekaannuksia.

Ennen vuoden 1962 järjestelmää F-4 Phantom II oli Yhdysvaltain laivastossa nimeltään F4H ja Yhdysvaltain ilmavoimissa F-110 Spectre

Järjestelmä perustuu Yhdysvaltain ilmavoimien vuosina 1948–1962 käyttämään nimeämisjärjestelmään. Kun uusi järjestelmä tuli käyttöön 18. syyskuuta 1962, nimettiin kaikki käytössä olleet "väärin" nimetyt konetyypit uudelleen. Kaikki uudet Yhdysvaltain asevoimien sotilasilma-alukset saavat yhtenäisen nimityksen, riipumatta siitä, mikä puolistushaara sitä käyttää. Järjestelmää on hieman muutettu ja uudistettu useasti.

Järjestelmä

KC-10A Extender on nimensä mukaisesti ilmatankkaukseen käytettävä rahtikone ja konetyyppinsä ensimmäinen versio

Ilma-alukset nimetään seuraavan järjestelmän mukaan. Sulkuihin tulee aina määritelmää vastaava kirjain tai numero.

(Statuksen etuliite)(Muunneltu tehtävä)(Perustehtävä)(Aluksen tyyppi)-(Suunnittelunumero)(Sarjan kirjain) (Yleinen nimi)

Nimeämistavasta käytetään usein nimitystä tehtävä, suunnittelu, sarja. Vain koodit perustehtävä, suunnittelunumero ja sarjan kirjain ovat pakollisia. Erikoisempien koneiden kohdalla myös aluksen tyyppi tulee ilmoittaa. Kaikki nimikoodin mahdolliset osat oikealta vasemmalle:

Statuksen etuliite

Nämä etuliitteet voidaan antaa tavallisen käytön ulkopuolisille koneille, jotka ovat esimerkiksi tutkimus- tai koekäytössä.

• e: Digitaalisesti kehitetty
• G: Pysyvästi lentokiellossa (Grounded)
• J: Erikoiskokeilu, väliaikainen
• N: Erikoiskokeilu, pysyvä
• X: Kokeellinen (Experimental)
• Y: Prototyyppi
• Z: Suunnittelussa

Kirjainta Z eli suunnitteluvaihetta ei ole juurikaan enää merkitty, koska ilma-alus saa nimityksensä usein vasta prototyyppivaiheessa.

Muunneltu tehtävä

Ilma-alukset, joiden käyttötarkoitus on valmistuksen jälkeen modifioitu, tai jotka ovat rakennettu rungon alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poikkeavaksi, saavat jonkin seuraavista kirjaimista:

• A: Maataistelu/rynnäkkö (Attack)
• C: Kuljetus
• D: Droonien ohjaus
• E: Elektroninen sodankäynti
• F: Hävittäjä (Fighter)
• H: Etsintä ja pelastus, lääkinnällinen evakuointi (Search and rescue (SAR), MEDEVAC)
• K: Ilmatankkaus
• L: Kylmiin olosuhteisiin modifioitu
• M: Monitoimi
• O: Havainnointi (Observation)
• P: Meripartiointi
• Q: Miehittämätön
• R: Tiedustelu (Reconnaissance)
• S: Sukellusveneentorjunta
• T: Koulutus (Trainer)
• U: Yleis-/hyötykäyttö (Utility)
• V: VIP-kuljetus
• W: Säähavainto (Weather reconnaissance)

M tarkoitti alun perin ohjuksia kuljettavaa konetta (Missile Carrier), mutta siitä tuli turha kun lähes kaikki koneet voitiin varustaa niillä. Sitten se tarkoitti miinantorjuntaa, mutta muutettiin vuonna 1976 nykyiseksi. V annettiin alun perin kaikille henkilöstönkuljetuskoneille, mutta nykyään se on vain presidentillisten koneiden käytössä (esimerkiksi VC-25A).

Perustehtävä

Kaikille ilma-aluksille annetaan perustehtäväsä ilmoittava korjain:

• A: Maataistelu/rynnäkkö
• B: Pommitus
• C: Kuljetus
• E: Elektroninen sodankäynti
• F: Hävittäjä
• K: Ilmatankkaus
• L: Laser-varustettu
• O: Havainnointi
• P: Meripartiointi
• R: Tiedustelu
• S: Sukellusveneentorjunta
• T: Koulutus
• U: Yleis-/hyötykäyttö
• X: Koe-/tutkimuskäyttö (X-lentokoneet)

Hävittäjän luokituksen voi saada myös kone, joka on ensisijaisesti esimerkiksi ilmaiskuihin suunniteltu, mutta ilmataisteluun kykenevä ja muuten kuten hävittäjä (esimerkiksi F-117). F annetaan myös, vaikka monitoimihävittäjä pystyykin hyvin moniin rooleihin. Laser-nimitus on annettu vain YAL-1A -lasertestauskoneelle. Nimitys tekee poikkeuksen, koska se kertoo kannettavan välineen, eikä tehtävää. Yhdenkään ilmatankkerin perustehtävä ei ole ollut tankkaus, vaan kaikki ovat olleet muista koneista muutettuja (esimerkiksi KC-46).

Aluksen tyyppi

Ilma-alukselle voidaan antaa sen tyyppiä koskeva tarkennus. Tavalliset kiinteäsiipiset lentokoneet eivät yleensä saa tarkennusta.

• D: Miehittämättömän ilma-aluksen ohjaussegmentti
• G: Purjelentokone (Glider)
• H: Helikopteri
• Q: Miehittämätön ilma-alus
• S: Avaruuslentokone (Spaceplane)
• V: VTOL/STOL
• Z: ilmaa kevyempi

Miehittämättömän ilma-aluksen ohjaussegmentti ei ole ilma-alus vaan maassa oleva ohjauslaitteisto.

Suunnittelunumero

Alun perin oli tarkoitus numeroida kaikki saman tyypin koneet järjestyksessä. Alkuvaiheessa, kun uusia luokituksia annettiin eri koneille, jätettiin niitä välillä numeroimatta järjestyksessä sekaannusten välttämiseksi, koska koneiden alkuperäiset valmistajat ja numerot olisivat menneet sekaisin. Myöhemmin sääntöä ei ole juurikaan noudatettu. Esimerkiksi F-35 ei ole 35. hävittäjä vaan kirjain on vaihdettu suoraan prototyypistään X-35. Monesti vältetään numeroita, jotka ovat jo toisentyyppisen koneen käytössä.

Sarjan kirjain

Saman koneen eri versiot saavat kirjaintunnuksen, alkaen A:sta. Esimerkiksi F-16A on koneen ensimmäinen versio. I ja O eivät ole käytössä, jotta ne eivät sekoittuisi 1:een ja 0:aan. Jos kaikki aakkoset käytettäisiin, tulisi seuraavalle versiolle ottaa seuraava vapaa numero ja aloittaa jälleen A:sta. Näin ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut, eikä todennäköisesti ikinä tapahdu. On epäselvää, kuinka suuri muutos vaaditaan, että versio luokitellaan seuraavalla kirjaimella. Esimerkiksi F-16C on ollut tuotannossa kymmeniä vuosia, mutta sitä on päivitetty jatkuvasti.

Yleinen nimi

Useille sotilaskoneille annetaan virallisen koodin perään myös virallinen yleinen kutsumanimi (esimerkiksi F-15 Eagle ja AH-64 Apache). Nämä nimet noudattavat tiettyjä tapoja ja Puolustusministeriön pitää hyväksyä ne.

Block-numero

Versioiden sisällä tapahtuvien tuotantoerien välisten pienten muutosten merkitsemiseen voidaan käyttää Block-numeroa, joka kertoo kyseisen erän eli blockin. Tämä ei kuitenkaan ole järjestelmässä pakollista. Numero merkittiin aiemmin sarjan kirjaimen perään, viivan erotuksella, mutta nykyään se ilmoitetaan yleensä nimellä (esimerkiksi ei enää F-16C-72 vaan F-16C Block 72).

Valmistajan kirjaimet

Ennen vuotta 1976 järjestelmässä oli vaatimuksena antaa kaksikirjaiminen koodiliite, josta selvisi valmistaja ja tehdas. Kaikki valmistajat ja niiden tehtaat, jos samalla valmistajalla useampi kuin yksi, saivat oman listatun koodin (esimerkiksi BO: Boeing Seattle). Koodi merkittiin viivan erotuksella blockin jälkeen (esimerkiksi F-15E-50-MC, jossa MC on McDonnell Douglasin tehdas St. Louisissa). Sittemmin näitä koodeja ei ole käytetty enää lähes koskaan.

Poikkeukset

EA-18G Growler on F/A-18F Super Hornetista kehitetty elektronisen sodankäynnin lentokone, jonka alkuperäinen tehtävä on rynnäkkökone nimeämisjärjestelmän mukaan

Historian aikana useat ilma-alukset ovat nimetty järjestelmän kannalta epämääräisesti jonkin syyn takia. Yleisin poikkeus on konetyyppien numerojärjestys, jota ei juurikaan enää noudateta. Lisää yksittäisiä poikkeuksia on kerrottu yläpuolisessa osiossa.

Yksi tunnettu ja erikoinen poikkeus on F/A-18 Hornet. Kone suunniteltiin laivastolle sekä maataistelu- että hävittäjäkoneeksi, joten suunnitteluvaiheessa käytettiin merkkiä /, jota ei kuitenkaan sallita nimeämisjärjestelmässä. Nimi kuitenkin jäi, vaikka oikeaoppinen nimitys olisi voinut olla AF-18 (hävittäjä, muunneltuna tehtävänä maataistelu). Nykyaikaiset monitoimihävittäjät pysyvät useisiin rooleihin, joten nimeäminen menisi helposti sekavaksi, minkä takia ne saavat tunnuksekseen yleensä vain F:n.