Yön timantit
Yön timantit (tšek. Démanty noci) on tšekkiläisen Jan Němecin ohjaama vuonna 1964 ilmestynyt esikoiselokuva. Sitä pidetään yhtenä tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon keskeisistä elokuvista. Arnošt Lustigin omaelämäkerrallisesta romaanista Pimeydellä ei ole varjoa (tšek. Tma nemá stín) sovitettu elokuva kertoo kahdesta nuorukaisesta, jotka pakenevat keskitysleirille matkaavasta kuljetusjunasta.[2]
| Yön timantit | |
|---|---|
| Démanty noci | |
 Yön timantit -elokuvajuliste |
|
| Ohjaaja | Jan Němec |
| Käsikirjoittaja |
Ladislav Fuks(romaani) Ladislav Fuks Juraj Herz |
| Tuottaja | Jan Procházka |
| Säveltäjä |
Vlastimil Hála Jan Rychlík |
| Kuvaaja |
Jaroslav Kučera Miroslav Ondříček[1] |
| Leikkaaja | Miroslav Hájek |
| Tuotantosuunnittelija | Oldřich Bosák |
| Lavastaja | Oldřich Bosák |
| Pääosat |
Ladislav Jánsky Antonín Kumbera Ilse Bischofová |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Tšekkoslovakia |
| Tuotantoyhtiö | Ceskoslovenský Filmexport |
| Ensi-ilta |
 25. syyskuuta 1964 |
| Kesto | 67 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | tšekki |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Tšekin elokuva-arkisto | |
Tuotanto muokkaa
Yön timantit on kuvattu pääosin käsivarakameralla. Poikien iho, hiki ja lika nähdään erikoislähikuvissa. Elokuvassa on hyvin vähän dialogia, ensimmäisen 15 minuutin aikana ei lainkaan. Suoraviivaisen kerronnan katkaisevat takaumat, muistot, ennusteet ja unet. Välillä Němec näyttää useita mahdollisia vaihtoehtoja samasta tilanteesta osoittamatta mikä niistä todella tapahtui.[3]
Elokuva perustuu käsikirjoittaja Arnošt Lustigin omiin kokemuksiin. Hän pakeni keskitysleirijunasta kuten elokuvan pojat, saatiin kiinni pakomatkan aikana kolme kertaa ja tuomittiin jokaisella kerralla kuolemaan.[2]
Jan Němec oli jopa kokeellisen tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon tekijöiden joukossa yksi kokeellisimmista ohjaajista. Hänen elokuvansa käsittelevät ympäröivän todellisuuden sijasta ihmisen sisäistä kokemusta, muistia ja näiden häilyvyyttä.[4] Němec on itse kertonut, että Yön timantteihin vaikuttivat William Faulknerin kerronnan monikerroksisuus, Alain Resnaisin muistia käsittelevät elokuvat, Robert Bresson[5] ja Salvador Dali, jonka Andalusialaiseen koiraan (1928) Yön timanteissa viitataan suoraan.[6]
Juoni muokkaa
Kaksi poikaa pakenee junasta. Heillä on päällään takit, joihin on maalattu suuret valkeat kirjaimet ”KL”, mikä tarkoittaa, että heitä on oltu viemässä keskitysleirille.[4] Pojat harhailevat metsässä. Näemme poikien pakomatkan ja toisen pojan muistoja ja hallusinaatioita. Pojat löytävät maatalon, jossa on nainen. Nuorempi poika menee sisään. Näemme miten hän sekä tappaa että raiskaa naisen ja lopulta miten poika saa naiselta palan leipää ja menee ulos. Pojat jatkavat pakomatkaansa.[1]
Vanhojen saksaa puhuvien miesten ryhmä lähtee metsästämään poikia ja saa heidät lopulta kiinni. Miehet juhlivat poikien kiinni saamista syömällä ja juomalla. Paikalle tulee miesryhmän johtaja, joka määrää pojat ammuttavaksi. Heidät joko ammutaan tai ei ammuta, molemmat mahdolliset loput näytetään.[1]
Näyttelijät muokkaa
| Ladislav Jánsky | … | 1. poika |
| Antonín Kumbera | … | 2. poika |
| Irma Bischofova | … | nainen |
Vastaanotto muokkaa
Yön timantit on yksi tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon keskeisistä elokuvista.[7][8] Vaikka sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista tšekkiläisistä elokuvista, Němec tai Yön timantit eivät ole kansainvälisesti yhtä tunnettuja kuin esimerkiksi Věra Chytilová tai Milos Forman.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Hames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 156–157. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4. (englanniksi)
- ↑ a b Hames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 103. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4. (englanniksi)
- ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara: International dictionary of films and filmmakers, s. 701. Detroit: St. James Press, 2000. ISBN 978-1-55862-451-1. (englanniksi)
- ↑ a b Nelson, Max: Off the Blacklist: The Films of Jan Němec www.filmcomment.com. 6.11.2013. Film Comment. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Barrett, Michael: Faceted Depictions of War: On Jan Němec's 'Diamonds of the Night' (Démanty noci) PopMatters. 15.4.2019. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Hames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 170. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4. (englanniksi)
- ↑ Diamonds of the Night www.filmlinc.org. Film at Lincoln Center. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Thompson, Kristin & Bordwell, David: Film history : an introduction, s. 414–417. Kindle Edition. New York: McGraw Hill, 2019. ISBN 978-0-07-351424-6. (englanniksi)
- ↑ Czech Film - Summer 2018, s. 8–9. Czech Film Center, 2018. (englanniksi)