Wuhanin välikohtaus
Wuhanin välikohtaus oli Kiinan Wuhanissa kulttuurivallankumouksen aikana heinäkuussa 1967 tapahtunut väkivaltainen selkkaus, joka liittyi aseistettujen ryhmien väliseen valtataisteluun.
Mao Zedongin alettua lyhyen hillitsemisvaiheen jälkeen uudelleen lietsoa vallankumousta ja kannustaa punakaarteja Kiina oli heinäkuussa 1967 ja valmiiksi hyvin levottomassa tilassa. Tuolloin Kulttuurivallankumouksen pienryhmään kuuluneet turvallisuusministeri Xie Fuzhi ja Wang Li matkustivat Wuhaniin tukemaan paikallisia radikaaleja punakaarteja näiden vaatiessa paikkaa kaupungin vallankumouskomiteassa. Wuhania piti kuitenkin hallussaan ”miljoona sankaria” -niminen maltillinen kaarti, jonka johdossa ollut Kansan vapautusarmeijan kenraali Chen Zaidao ei suostunut hyväksymään tätä päätöstä. ”Miljoona sankaria” sieppasivat ja pahoinpitelivät Xien ja Wangin ja vaativat radikaalien eroamista Kulttuurivallankumouksen pienryhmästä. Osapuolten tietämättä puhemies Mao oli samaan aikaan rutiinivierailulla kaupungissa. Tähän vedoten Kiinan radikaalit ryhmät väittivät konservatiivien yrittäneen vallankaappausta Maoa vastaan. Vaikka Mao ei edes itse uskonut vallankaappausväitteeseen, hän päätti antaa tukensa radikaaleille. Wuhaniin lähetettiin Maolle uskollisia sotajoukkoja tukemaan radikaalien vaatimuksia ja myös Zhou Enlai saapui kaupunkiin sovittelemaan tilannetta.[1]
Wuhanin välikohtauksen seurauksena radikaalit punakaartit ottivat vallan Wuhanissa ja käynnistivät vastustajiinsa kohdistuneen valtavan puhdistuksen, jonka yhteydessä lähes 200 000 ihmistä pahoinpideltiin ja tuhansia kuoli. Kiinan puoluejohdon vasemmistolaisten vaatimuksista punakaarteja kehotettiin nyt koko maassa hyökkäämään konservatiivien kimppuun. Tämän seurauksena maa ajautui vielä entistäkin huomattavasti syvempään sekasortoon, joka tunnetaan nimellä ”elokuun anarkia”, ja aseelliset yhteenotot levisivät kaikkialle maahan.[1]