William Otto Lucas, käytti myös nimeä William van Narvig (8. tammikuuta 1893 Pietari – noin 1975 Yhdysvallat) oli suomalaisenakin esiintynyt upseeri, liikemies, toimittaja ja vakooja. Hänen isänsä oli saksalainen oopperan kapellimestari, äiti oli englantilainen. William van Narvig opiskeli Riian yliopistossa ja siirtyi General Electric -yhtiön palvelukseen osallistuen muun muassa Arkangelin raitiovaunuverkoston rakentamiseen. Tiedustelijana hän oli tunnettu, taitava ja salaperäinen. Hänestä on tiedossa vain yksi valokuva.

Van Narvig kertoi palvelleensa ensimmäisen maailmansodan vuosina upseerina keisarillisen Venäjän armeijassa. Hän haavoittui rintamalla ja hänet lähetettiin ulkomaille Venäjän asehankintavaltuuskunnan mukana. Hän erosi pian ja perusti Chicagoon yhtiön. Vuonna 1916 hän palasi Venäjälle ja kokeili sielläkin liikemiehen uraa. Hän liittyi kuitenkin vuonna 1917 kapinallisen kenraali Lavr Kornilovin joukkoihin. Kapteeni van Narvig joutui Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien vangiksi, mutta onnistui pakenemaan vankileiriltä Suomeen kevättalvella 1919.

Hän oli menettänyt koko omaisuutensa vallankumouksessa, mutta sai Suomen kansalaisuuden ja toimi jälleen 1920-luvulla puutavaraliikemiehenä ja autonosien maahantuojana Suomessa. Yhtiöllä oli toimipisteitä myös Tallinnassa, muualla Euroopassa ja Chicagossa, minne van Narvig jälleen muutti. Vuonna 1922 hän osti Suomen Karjalasta rajan läheltä suuren metsäalueen ja valvoi vuoden verran itse puiden kaatoa ja kuljetusta Suomessa. Hän on väittänyt työllistäneensä jopa 300 metsuria, mutta joutuneensa sitten taloudellisiin vaikeuksiin. van Narvig esiintyi suomalaisena, kunnes muutti jälleen Yhdysvaltoihin ja otti nimen William O. Lucas. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1930. Yhdysvalloissa Lucas sekä työskenteli kirjoittajana ja Paramount -elokuvayhtiössä että oli mukana järjestämässä Stalinin vakoilujohtaja Walter Krivitskyn loikkausta länteen vuonna 1935.

Englantilaisen kirjailija Richard Deaconin mukaan Lucas tunsi Andrei Ždanovin, joka syntyi samoihin aikoihin, asui Pietarissa ja oli lisäksi Venäjän autoteollisuuden uranuurtajia, ja saattoi sen vuoksi vierailla 1930-luvulla useita kertoja Neuvostoliitossa. Lucas tunsi Deaconin kertoman mukaan myös 1925 Suomen rajan yli Neuvostoliittoon siirtyneen vakoilija Sidney Reillyn, joka teloitettiin myöhemmin Moskovassa. James Bond-kirjoistaan tunnettu Ian Fleming puolestaan olisi ollut Lucasin yhteysmies Britannian laivaston tiedustelupalvelussa.

Lucasin agenttiverkko ulottui myös Saksaan, jossa hänellä oli asiamiehiä sekä Adolf Hitlerin Berchtesgadenissa sijainneen Berghof-huvilan henkilökunnan joukossa että Göringin lähipiirissä. Deaconin mukaan Lucas välitti agenttiverkostonsa kautta Saksasta ja Neuvostoliitosta keräämiään tietoja länteen muun muassa amerikkalaiselle toimittajalle ja radiokommentaattorille Wythe Williamsille sekä toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain sotilastiedustelupalvelulle. Kapteeni Lucas nousi sodan aikana Yhdysvaltojen armeijan everstiluutnantiksi.

Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI epäili itsenäisenä freelancevakoojana toiminutta Lucasia kaksoisagentiksi ja keräsi hänestä aineistoa. Deacon itse tapasi Lucasin vain kerran toisen maailmansodan vuosina.

Lucas kirjoitti 1950-luvulla lehtiartikkeleita New York Timesiin, hänen viimeinen artikkelinsa julkaistiin vuonna 1953 ja hänen käyttämänsä nimi William van Narvig esiintyi vielä vuonna 1978 Miamin kaupungin puhelinluettelossa.

Teoksia muokkaa

Nimellä William van Narvig:

  • Secret Sources : The Story behind Some Famous Scoops. Ziff-Davis Publishing Company, Chicago 1943 (yhdessä Wythe Williamsin kanssa)
  • Queen City of the Arctic (Murmansk). Liberty Magazine March 3, 1945, Toronto 1945
  • East of the iron curtain : Study Of Russia. Ziff-Davis Publishing Company, Chicago 1946
  • Den ryska världen och vi andra. Bakom den ryska stålvallen. Natur och kultur, Stockholm 1947

Kirjallisuutta muokkaa

  • Richard Deacon: Super Spy. The man who infiltrated the Kremlin and the Gestapo. Futura Publications, Lontoo 1990

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa