Avaa päävalikko
William Leonard Häkli

William Leonard Häkli (22. tammikuuta 1893 Hämeenlinna - 6. joulukuuta 1967) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan Häkli ja Anna Vilmi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Märta Braxenin kanssa, josta hän erosi vuonna 1946 ja avioitui toisen kerran vuonna 1947 farmaseutti Ilta Saima Muroma omaa sukua Päiviön kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Häkli kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1913–1914. Häkli kävi Nikolain ratsuväenopistoa Pietarissa 1. lokakuuta 1914 – 1. joulukuuta 1914. Hän suoritti Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1926 ja yleinen osaston vuosina 1927–1928 sekä Taistelukoulun orientoivan kurssin vuonna 1928.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n haupitsijaoksen toinen tykki tuliasemassa miehistöineen Riianlahdella syksyllä 1916.

Häkli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 25. helmikuuta, josta hänet siirrettiin 18. syyskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen vastaperustettuun pataljoonan haupitsipatteriin 13. joulukuuta 1916. Häkli otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Häkli saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patteriin, missä joukossa hän otti osaa taisteluihin Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa ja Ylöjärvellä sekä Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen hänet siirrettiin tykistön uudelleen järjestelyn myötä jaosjohtajaksi Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston 6. patteriin ja otti osaa taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Häkli palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 28. heinäkuuta 1918 päälliköksi Vuoristotykistöpatteriston 2. patteriin (patteristo tunnettiin myöhemmin nimellä Jääkäritykistöpatteristo). Seuraavaksi hänet siirrettiin 16. kesäkuuta 1920 komentajaksi Kenttätykistörykmentti 2:n 3. patteristoon, ja edelleen 17. syyskuuta 1924 komentajaksi Kenttätykistörykmentti l:n 1. patteristoon ja 16. toukokuuta 1928 alkaen komentajaksi Jääkäritykistörykmenttiin, kunnes hänet komennettiin 2. toukokuuta 1932 Sotakorkeakoulun opettajaksi ja 1. heinäkuuta 1933 Yleisesikuntaan, mistä määrättiin sotilasasiamieheksi Moskovaan. Moskovasta palattuaan hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1934 ja aloitti työnsä 4. maaliskuuta 1935 alkaen Kenttätykistörykmentti 2:n komentajana.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Häkli osallistui talvisotaan III armeijakunnan tykistökomentajana, osallistuen taisteluihin Karjalankannaksen itäisellä lohkolla suorittaen Tykistön komentajakurssin välirauhan aikana vuonna 1941. Jatkosotaan hän osallistui Karjalan Armeijan (Aunuksen Ryhmä) tykistökomentajana aina sodan loppuun saakka toimien samalla vuosina 1943–1944 7. divisioonan virkaatekevänä komentajana seitsemän kuukauden ajan. Jatkosodassa hän osallistui taisteluihin Aunuksen kannaksella ja Syvärillä. Sodan loppuvaiheessa hän toimi myös Kannaksen Joukkojen tykistökomentajana. Sotien jälkeen hän toimi tykistön tarkastajan erikoistehtävissä muun muassa sotavankien luovutuslautakunnan puheenjohtajana. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi vuonna 1944 ja siirtyi Häklin Kalustot Oy:n toimitusjohtajaksi toimien vuodesta 1956 ainoastaan yrityksessä omistajan roolissa. Hänet haudattiin Honkanummelle.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975