Wilhelm von Bode
Wilhelm von Bode (10. joulukuuta 1845 Calvörde, Preussin kuningaskunta – 1. maaliskuuta 1929 Berliini)[1] oli saksalainen taidehistorioitsija ja vaikutusvaltainen museonjohtaja. Hän työskenteli Berliinin valtionmuseoiden palveluksessa lähes puoli vuosisataa ja kartutti niiden kokoelmia. Hänen mukaansa on nimetty Berliinin Bode-museo, joka perustettiin hänen johdollaan vuonna 1904.[2] Boden aikana Berliinin museoiden kokoelmat kohosivat maailmanmaineeseen.[3]
Bode vietti nuoruutensa Braunschweigissa ja kiinnostui jo varhain taiteesta. Hän toimi Braunschweigin herttuallisessa taidemuseossa kokoelmien luetteloijana ja museo-oppaana. Isänsä tahdosta hän opiskeli kahden vuoden ajan oikeustiedettä Göttingenin ja Berliinin yliopistossa ennen kuin omistautui taidehistorialle.[2] Käännekohdaksi Boden elämässä muodostui vuonna 1871 Italiaan tehty matka, jonka aikana hän vakuuttui kutsumuksestaan.[4] Vuonna 1872 hänestä tuli Berliinin kuninkaallisten museoiden veistososaston kipsikokoelman kuraattori. Hänet nimitettiin 1883 koko veistoskokoelman ja 1890 Gemäldegalerie-maalauskokoelman johtajaksi. Hänen johdollaan Berliinin museosaarelle perustettiin uusi taidemuseo, Kaiser-Friedrich-Museum, jonka ensimmäisenä johtajana hän toimi 1904–1920. Bode sovelsi museossaan uudenlaista konseptia, jossa samaa aikakautta mutta eri taiteenlajeja edustaneita teoksia, esimerkiksi veistoksia ja maalauksia, asetettiin näytteille rinnakkain, jotta yleisö voisi aistia menneiden aikojen hengen. Monet muut museot omaksuivat myöhemmin saman mallin.[2] Oman museonsa johtamisen ohella Bode toimi myös kaikkien Preussin kuninkaallisten museoiden ylijohtajana vuodesta 1906 aina eläkkeellejäämiseensä asti.[1] Bode aateloitiin vuonna 1914. Kaiser-Friedrich-Museum nimettiin vuonna 1956 hänen mukaansa Bode-museoksi.[2]
Boden aloittaessa uransa Berliinin museoihin kerättiin pääasiassa kipsikopiota kuuluisista veistoksista ja myös tunnetuista maalauksista aiottiin hankkia lähinnä kopioita. Bode otti kuitenkin tavoitteeksi alkuperäisten mestariteosten keräämisen. Hän vieraili monesti ulkomaisissa museoissa ja loi paljon suhteita taiteenkeräilijöihin, lahjoittajiin ja poliittisiin päätöksentekijöihin. Koska taideostoihin käytettävissä olleet julkiset varat olivat rajalliset, hän tarjosi opastusta yksityisille taiteenkeräilijöille, jotta nämä vastapalveluksena lahjoittaisivat taideteoksiaan museolle. Hänen on sanottu omistautuneen kokoelmiensa kartuttamiselle intohimoisesti ja häikäilemättömästikin. Hän pyrki myös luetteleloimaan museonsa kokoelmia tieteellisesti. Taidehistorioitsijana Bode julkaisi arvostettuja tutkimuksia hollantilaisesta maalaustaiteesta sekä saksalaisesta ja italialaisesta kuvanveistosta.[2] Hänen erikoisalojaan olivat Rembrandt, 1600-luvun hollantilainen maalaustaide ja Italian renessanssin kuvanveisto. Boden teokset vaikuttivat moniin vaikutusvaltaisiin taiteenkeräilijöihin.[1]
Bode oli koko ikänsä sairaalloinen ja oman museonsa avajaisiinkin hän joutui osallistumaan pyörätuolissa istuen.[2] Vähän ennen kuolemaansa hän julkaisi muistelmateoksen Mein Leben.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Wilhelm von Bode (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.8.2014.
- ↑ a b c d e f Clemens Schmidlin: Wilhelm von Bode – Berliinin kokoelmien perustaja ja johtaja, s. 120–121 teoksessa Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila). Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
- ↑ Abenstein & Fiedler, s. 161.
- ↑ Nordisk familjebok (1905), s. 855–856 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.8.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm von Bode Wikimedia Commonsissa
