Wilhelm Heintze
Georg Wilhelm Heintze (4. heinäkuuta 1849 Jönköping – 10. tammikuuta 1895) oli ruotsalainen säveltäjä, urkuri ja kapellimestari.[1]
Heintze aloitti opiskelun Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian opetuksellisessa instituutiossa 16-vuotiaana ja valmistui vuonna 1869. Samalta vuodelta on hänen laajin pianoteoksensa, neliosainen Stor sonat. Vuonna 1871 Ruotsin kuninkaallinen musiikkiakatemia valitsi Heintzen Ruotsin edustajaksi kansainväliseen urkufestivaaliin Lontooseen. Heintze työskenteli armeijan yksikön orkesterin kapellimestarina Jönköpingissä vuosina 1872–1881, Pyhän Jaakobin kirkon urkurina 1881–1889 ja yliopiston orkesterin kapellimestarina sekä tuomiokirkon urkurina Lundissa vuodesta 1889. Hänestä tuli Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen vuonna 1882.[1]
Heintze oli urkurina aktiivinen resitalisti, jonka ohjelmistoon kuului muiden muassa Gustav Merkelin, Johann Gottlob Töpferin, Adolph Hessen, Felix Mendelssohnin, Johann Sebastian Bachin, Gustaf Mankellin, Charles-Marie Widorin ja Alexandre Guilmantin teoksia. Erityisen merkittäviä esiintymisiä Heintze teki vuonna 1883 esittäessään Tukholmassa ja Jönköpingissä Widorin kuudennen urkusinfonian; näin laajaa ja vaativaa teosta ei sitä ennen ollut maassa esitetty. Heintze toimi Tukholmassa myös Kuninkaallisen draamateatterin kapellimestarina.[1]
Heintzen sävellykset liittyivät usein hänen töihinsä urkurina ja kapellimestarina. Vain muutamat hänen teoksistaan julkaistiin hänen elinaikanaan. Heintzen tuotantoon kuuluu muun muassa urkuteoksia ja kantaatteja.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Wilhelm Heintze Swedish Musical Heritage