Welsh rabbit
Welsh rabbit tai Welsh rarebit on brittiläinen ruokalaji, jonka perusaineosat ovat paahtoleipä ja sulatettu juusto.
Welsh rabbit mainitaan historiallisissa lähteissä tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1725, jolloin John Byrom mainitsi sen lyhyesti teoksessaan Literary Remains. Muodossa Welsh rarebit sama ruokalaji esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1785. Kymriksi Welsh rabbit on caws wedi’ i bobi tai lyhyemmin caws pobi. Molemmat viittaavat paistettuun juustoon ja pobi tarkoittaa tarkkaan ottaen uunia. Nimestä welsh huolimatta ruokalajin alkuperä ei välttämättä ole Walesista. Nimityksenä englantilaisten joskus halventavasti käyttämä welsh saattaa viitata ruokalajin asemaan köyhemmän väen "huonompana" ruokana. Juustoa käytettiin usein etenkin koska se oli halvempaa kuin liha.[1]
Hannah Glasse julkaisi ruokalajin reseptin teoksessaan The Art of Cookery Made Plain and Easy. Glasse selitti tuolloin sen sisältävän paahdettua leipää ja juustoa. Hän mainitsi myös kaksi hyvin samanlaista reseptiä, joita hän kutsui nimillä English rabbit ja Scotch rabbit. Charlotte Mason kopioi Glassen reseptit teokseensa Lady’s Assistant' vuonna 1786. Mary Eaton selitti puolestaan teoksessaan The Cook and Housekeeper’s Dictionary (1823), että valmistuksessa tulisi käyttää erityisesti Gloucester-juustoa. Isabella Beeton ehdotti joko Gloucester- tai Cheshire-juuston käyttöä teoksessaan Book of Household Management (1861).[1]
Welsh rabbit oli vielä 1700- ja 1800-luvuilla tyypillinen majatalojen ruoka. Nykyisin Welsh rabbit on puolestaan yleensä kotona syötävä ruokalaji. Perinteiset reseptit sisälsivät usein sinappia, olutta tai maitoa. Nykyisin leivän ja juuston lisäksi eri resepteissä saatetaan käyttää esimerkiksi Worcesterkastiketta, paprikaa tai cayennepippuria. Tavallinen ruokajuoma annoksen yhteydessä on olut tai hieman harvemmin punaviini.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Catherine Donnelly: The Oxford companion to cheese, s. 760-761. Oxford University Press, 2016. ISBN 9780199330881. (englanniksi)