Wakayama (jap. 和歌山市, Wakayama-shi) on Wakayaman prefektuurin pääkaupunki Kansain alueella Japanissa. Se sijaitsee prefektuurin luoteisosassa Tyynenmeren Kiin kanaalin rannikolla. Kaupunki on rakentunut Wakayaman tasangolle Kinokawajoen suulle. Pohjoisessa sen alue nousee Izumivuorille ja rajautuu Osakan prefektuuriin.[2][5] Wakayamassa on 353 694 asukasta (joulukuussa 2020)[3] ja sen pinta-ala on 208,84 neliökilometriä.[2]

Wakayama
(和歌山市)
Ylhäältä vasemmalta: Wakayaman linna, linnan Nishinomarun puutarha, Saikazaki, Kimii-deran temppeli, näkymä kaupunkiin Wakayaman linnalta.
Ylhäältä vasemmalta: Wakayaman linna, linnan Nishinomarun puutarha, Saikazaki, Kimii-deran temppeli, näkymä kaupunkiin Wakayaman linnalta.
lippu
lippu
symboli
symboli
Wakayaman sijainti Wakayaman prefektuurissa
Wakayaman sijainti Wakayaman prefektuurissa

Wakayama

Koordinaatit: 34°13′49″N, 135°10′15″E

Valtio Japani
Alue Kansai
Prefektuuri Wakayaman prefektuuri
Hallinto
 – Pormestari Masahiro Obana[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 208,84[2] km²
Väkiluku (12/2020) 353 694[3]
 – Tiheys 1 694 as./km²
Symbolit
 – Puu Kamferipuu[4]
 – Kukka Alppiruusu[4]








Wakayama valittiin yhdeksi Japanin ydinkaupungeista vuonna 1997.[6] Kaupungin nähtävyyksiin kuuluu esimerkiksi sen keskustassa sijaitseva Wakayaman linna. Kaupungissa on ollut paljon muun muassa terästeollisuutta, ja sen talous on kärsinyt huomattavasti, kun suuri osa teollisuudesta on siirtynyt Kiinaan.

HistoriaMuokkaa

Wakayamasta on löydetty muinaisjäännöksiä jo Japanin paleoliittiselta kaudelta. Erityisesti kaupungin itäosissa on monia arkeologisia kohteita, kuten kofun-hautakumpuja. Taika-uudistusten yhteydessä 600-luvulla alueelle sijoitettiin Kiin provinssin hallintokeskus.[5]

Nykyinen Wakayaman kaupunki sai alkunsa vuonna 1595, kun Toyotomi Hideyoshi perusti siellä kohoavalle Torafusuvuorelle Wakayaman linnan. Sekigaharan taistelun jälkeen sen sai haltuunsa Asano Yoshinaga, vuonna 1619 taas Tokugawa Yorinobu, ja Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla Wakayama kehittyikin Tokugawa-klaanin johdolla linnanaluskaupunkina ja 550 000 kokun suuruisen Wakayaman daimiokunnan pääkaupunkina.[2][5]

Meiji-restauraation jälkeen vuonna 1871 Wakayamasta tehtiin vastaperustetun Wakayaman prefektuurin hallinnollinen keskus. Kun Japanin kunnallishallinto perustettiin vuonna 1889, Wakayama sai kaupunkioikeudet. Valtaosa kaupungista, Wakayaman linna mukaan lukien, tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Linna kuitenkin rakennettiin uudelleen 1950-luvulla. 1950-luvun suurissa kuntaliitoksissa kaupungin alue laajeni huomattavasti.[2][5]

TalousMuokkaa

Perinteisesti tärkeitä elinkeinoja Wakayamassa olivat tekstiiliteollisuus, joka tuotti erityisesti puuvillakangasta ja haori-takkeja, sekä huonekalujen, rakennusosien ja nahan tuotanto. Meiji-restauraation jälkeen tekstiiliteollisuus monipuolistui tuottamaan esimerkiksi flanellia ja värjättyjä kankaita. Ennen toista maailmansotaa kaupunkiin sijoittui metalliteollisuutta ja saippuan tuotantoa, joka laajeni sodan jälkeen raskaaksi kemian- ja terästeollisuudeksi. Sittemmin kaupungin teollisuus on kuitenkin ajautunut taantumaan.[2][5]

Kaupunkiin kuuluvilla maaseutualueilla viljellään etenkin vihanneksia. Rannikolla harjoitetaan myös kalastusta ja kalaelintarvikkeiden tuotantoa.[2][5]

LiikenneMuokkaa

Wakayama sijaitsi jo vanhastaan liikennereittien solmukohdassa: kaupungissa ristesivät Nankaidō-tie, Kumanoon johtanut pyhiinvaellusreitti ja Kinokawan vesiliikenne. Nykyisetkin liikennevirrat seurailevat pitkälti vanhoja valtaväyliä. Kaupunkia palvelee kattava rautatieverkko: JR Nishi-Nihonin Hanwa-linja, Kisei-päälinja ja Wakayama-linja; Nankai-rautateiden Nankai-päälinja, Kada-linja ja Wakayamakō-linja sekä Wakayama-rautatien Kishigawa-linja.[2][5]

Tärkeimmät Wakayamaan johtavat tiet ovat Hanwa-moottoritien lisäksi valtatiet 24, 26 ja 42. Kaupungissa toimii suuri Wakayama-Shimotsun satama, ja sieltä on säännöllinen lauttayhteys Kiin kanaalin toiselle puolelle Tokushimaan.[2][5]

Kulttuuri ja nähtävyydetMuokkaa

Wakayaman uudelleenrakennettua linnaa ympäröi Nishinomarun puisto, jossa on myös eläintarha. Lähistöllä toimivat Wakayaman modernin taiteen museo ja Wakayaman prefektuurin museo. Nishinomarun puiston ja siellä sijaitsevan Momijidanin puutarhan lisäksi historiallista puutarhasuunnittelua edustaa Yōsui-en. Keskustan itäpuolella ovat kansatieteellinen museo Kii fūdoki no oka sekä Hinokuma- ja Kunikakasu-jingūn šintolainen pyhäkkökompleksi.[2][5]

Kaupungin keskustan eteläpuolella sijaitsee Wakauran lahti, jota on kehitetty lomakohteena uimarantoineen ja huvivenesatamineen. Alueen nähtävyyksiä ovat Kimii-deran buddhalainen temppeli sekä Wakaura Tenman-gūn, Kishū Tōshō-gūn ja Tamatsushima-jinjan šintolaiset pyhäköt. Wakauraa kuvaillaan jo Man’yōshū-runoantologiassa. Saikazakin ja Shin-Wakauran rannikkoseudut kuuluvat Seton sisämeren kansallispuistoon.[2][5]

Toinen maisemiltaan kaunis rannikkoalue on Kadan seutu Wakayaman kantakaupungin luoteispuolella. Sen nähtävyyksiin kuuluu esimerkiksi Awashima-jinjan pyhäkkö. Lähellä rannikkoa on Tomogashiman saari.[2][5]

YstävyyskaupungitMuokkaa

Wakayamalla on kolme sisarkaupunkia ja yksi ystävyyskaupunki:[7]

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. 市長プロフィール 和歌山市役所. Viitattu 01.01.2021.
  2. a b c d e f g h i j k l ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典: 和歌山市 Kotobank. Viitattu 01.01.2021.
  3. a b 令和2年12月1日現在の国勢調査基準人口世帯数 和歌山市役所. Viitattu 01.01.2021.
  4. a b 市の木と花 和歌山市役所. Viitattu 01.01.2021.
  5. a b c d e f g h i j k 日本大百科全書: 和歌山(市) Kotobank. Viitattu 01.01.2021.
  6. 中核市わかやま 和歌山市役所. Viitattu 01.01.2021.
  7. 姉妹都市・友好都市 和歌山市役所. Viitattu 01.01.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa