Avaa päävalikko
SapporoHakodateAsahikawaAomoriHachinoheMoriokaSendaiAkitaYamagataKōriyamaIwakiMitoTsukubaUtsunomiyaMaebashiTakasakiIsesakiŌta (Gunma)SaitamaKawagoeKumagayaKawaguchiTokorozawaKasukabeSōkaKoshigayaChibaFunabashiKashiwaJokohamaKawasaki (Kanagawa)YokosukaHiratsukaOdawaraChigasakiSagamiharaAtsugiYamato (Kanagawa)NiigataNagaokaJōetsuToyamaKanazawaFukuiKōfuNaganoMatsumotoGifuShizuokaHamamatsuNumazuFuji (kaupunki)NagoyaToyohashiOkazakiIchinomiyaKasugaiToyota (kaupunki)TsuYokkaichiŌtsuKiotoOsakaSakaiKishiwadaToyonakaSuitaTakatsukiHirakata (Osaka)Ibaraki (Osaka)YaoNeyagawaHigashiōsakaKōbeHimejiAmagasakiAkashiNishinomiyaKakogawaTakarazukaNaraWakayamaTottoriMatsueOkayamaKurashikiHiroshimaKureFukuyamaShimonosekiTakamatsuMatsuyamaKōchiKitakyushuFukuokaKurumeNagasakiSaseboKumamotoŌitaMiyazakiKagoshimaNaha
(Väripalloa napsauttamalla pääsee kaupungin artikkeliin)

― Virallinen suurkaupunki

― Ydinkaupunki

― Erityiskaupunki

Japanin ydinkaupungit (jap. 中核市, Chūkakushi) on Japanin paikallishallintolaissa (jap. 地方自治法, Chihō jichihō, luvun 252 pykälä 22) määritelty suurkaupunkien luokka. Ydinkaupunkijärjestelmä perustettiin vuonna 1995, ja ensimmäiset 12 kaupunkia nimitettiin ydinkaupungeiksi 1. huhtikuuta 1996. Ydinkaupungit ovat hierarkiassa vanhemman kaupunkiluokan eli virallisten suurkaupunkien alapuolella; alun perin ydinkaupungissa tuli lain mukaan olla vähintään 300 000 asukasta, sen pinta-alan tuli olla ainakin 100 neliökilometriä ja sen täytyi olla tärkeä työpaikkakeskittymä, jonka päiväväestö ylitti yöväestön määrän. Myöhemmin lakia on muutettu useaan otteeseen, ja vaatimukset pinta-alasta ja päiväväestön määrästä on poistettu.[1][2]

Ydinkaupungeille ei myönnetä yhtä laajoja valtaoikeuksia kuin virallisille suurkaupungeille, mutta laajemmat kuin tavallisille kaupungeille. Pääosin niillä on yhtä paljon valtaa kuin virallisilla suurkaupungeilla, lukuun ottamatta joitakin tehtäviä, jotka on tehokkaampi hoitaa prefektuuritasolla. Ydinkaupunkijärjestelmä tarkoitettiin alun perin myös keinoksi houkutella pienempiä kaupunkeja yhdistymään ja muodostamaan suurempia yksiköitä. 1990-luvun talousvaikeuksien myötä Japanin hallitus otti tavoitteekseen kuntien määrän voimakkaan vähentämisen ja perusti samalla vuosikymmenen lopulla ydinkaupunkien alapuolelle uuden yli 200 000 asukkaan erityiskaupunkien luokan. Ydinkaupunkien määrä kasvoi 27:ään vuonna 2000 ja 42:een vuonna 2013, ja jotkin aiemmat ydinkaupungit on nimitetty virallisiksi suurkaupungeiksi. Kuntaliitoksista ja niiden mahdollistamista ydin- ja suurkaupunkinimityksistä onkin tullut keino nousta ylöspäin kansallisessa kuntahierarkiassa ja hyötyä korkean aseman tuomista eduista.[1][3]

Luettelo ydinkaupungeistaMuokkaa

Alue Prefektuuri Kaupunki Nimitetty Huomautuksia
Hokkaidō Kamikawan alaprefektuuri   Asahikawa 1.4.2000 Alaprefektuurin pääkaupunki.
Oshiman alaprefektuuri   Hakodate 1.10.2005 Alaprefektuurin pääkaupunki. 30.9.2005 saakka erityiskaupunki.
Tōhoku Aomorin prefektuuri   Aomori 1.10.2006 Prefektuurin pääkaupunki.
  Hachinohe 1.1.2017 31.12.2016 saakka erityiskaupunki.
Iwaten prefektuuri   Morioka 1.4.2008 Prefektuurin pääkaupunki. 31.3.2008 saakka erityiskaupunki.
Akitan prefektuuri   Akita 1.4.1997 Prefektuurin pääkaupunki.
Fukushiman prefektuuri   Kōriyama 1.4.1997
  Iwaki 1.4.1999
Kantō Tochigin prefektuuri   Utsunomiya 1.4.1996 Prefektuurin pääkaupunki.
Gunman prefektuuri   Maebashi 1.4.2009 Prefektuurin pääkaupunki. 31.3.2009 saakka erityiskaupunki.
  Takasaki 1.4.2011 31.3.2011 saakka erityiskaupunki.
Saitaman prefektuuri   Kawagoe 1.4.2003
  Koshigaya 1.4.2015 31.3.2015 saakka erityiskaupunki.
Chiban prefektuuri   Kashiwa 1.4.2008
  Funabashi 1.4.2003
Tokion metropoli   Hachiōji 1.4.2015
Kanagawan prefektuuri   Yokosuka 1.4.2001
Chūbu Toyaman prefektuuri   Toyama 1.4.2005 Prefektuurin pääkaupunki. Nimitetty alun perin 1996, uudelleen kuntaliitoksen jälkeen vuonna 2005.
Ishikawan prefektuuri   Kanazawa 1.4.1996 Prefektuurin pääkaupunki.
Naganon prefektuuri   Nagano 1.4.1999 Prefektuurin pääkaupunki.
Gifun prefektuuri   Gifu 1.4.1996 Prefektuurin pääkaupunki.
Aichin prefektuuri   Toyohashi 1.4.1999
  Okazaki 1.4.2003
  Toyota 1.4.1998
Kansai Shigan prefektuuri   Ōtsu 1.4.2009 Prefektuurin pääkaupunki. 31.3.2009 saakka erityiskaupunki.
Osakan prefektuuri   Toyonaka 1.4.2012 31.3.2012 saakka erityiskaupunki.
  Takatsuki 1.4.2003
  Hirakata 1.4.2014 31.3.2014 saakka erityiskaupunki.
  Higashiōsaka 1.4.2005
Hyōgon prefektuuri   Amagasaki 1.4.2009 31.3.2009 saakka erityiskaupunki.
  Nishinomiya 1.4.2008
  Himeji 1.4.1996
Naran prefektuuri   Nara 1.4.2002 Prefektuurin pääkaupunki.
Wakayaman prefektuuri   Wakayama 1.4.1997 Prefektuurin pääkaupunki.
Chūgoku Okayaman prefektuuri   Kurashiki 1.4.2002
Hiroshiman prefektuuri   Fukuyama 1.4.1998
  Kure 1.4.2016 31.3.2016 saakka erityiskaupunki.
Yamaguchin prefektuuri   Shimonoseki 1.10.2005 30.9.2005 saakka erityiskaupunki.
Shikoku Kagawan prefektuuri   Takamatsu 1.4.1999 Prefektuurin pääkaupunki.
Ehimen prefektuuri   Matsuyama 1.4.2000 Prefektuurin pääkaupunki.
Kōchin prefektuuri   Kōchi 1.4.1998 Prefektuurin pääkaupunki.
Kyūshū Fukuokan prefektuuri   Kurume 1.4.2008 31.3.2008 saakka erityiskaupunki.
Nagasakin prefektuuri   Nagasaki 1.4.1997 Prefektuurin pääkaupunki.
  Sasebo 1.4.2016 31.3.2016 saakka erityiskaupunki.
Ōitan prefektuuri   Ōita 1.4.1997 Prefektuurin pääkaupunki.
Miyazakin prefektuuri   Miyazaki 1.4.1998 Prefektuurin pääkaupunki.
Kagoshiman prefektuuri   Kagoshima 1.4.1996 Prefektuurin pääkaupunki.
Okinawan prefektuuri   Naha 1.4.2013 Prefektuurin pääkaupunki

LähteetMuokkaa

  1. a b Jacobs, A.J.: Japan's Evolving Nested Municipal Hierarchy: The Race for Local Power in the 2000s Urban Studies Research. Viitattu 4.6.2014.
  2. 中核市の概要 中核市市長会. Viitattu 4.6.2014.
  3. Local Self Government: Growing citizen awareness and a push for local authority Web Japan. Viitattu 4.6.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa