Vuoremi

Vuoremi (ven. Ворьема, Vorjema, tunnetaan myös nimellä Stolbova (ven. Столбово, Stolbovo), oli Petsamossa Vuoremivuonon itärannalla sijainnut kalastajakylä, joka kuului Suomelle vuosina 1920–1944.^[1] Kylä perustettiin venäläisten ja norjalaisten yhteiselle vanhalle kalastuspaikalle 1850-luvulla, ja sen perustajana pidetään venäläistä Andrei Kannujevia.^[2] Kylä sijaitsi Suomen ja Norjan rajalla Vuoremijoen suulla. Vuonon länsirannalla on norjalainen Grense Jakobselvin kylä. Vuoremiin ei ollut maantieyhteyttä, mutta kylästä oli viikoittainen laivayhteys Kirkkoniemeen ja Liinahamariin.^[3]

Vuoremissa oli pieni Nikolaos Ihmeidentekijälle pyhitetty rukoushuone.^[4] Talvisodan aikana sen irtaimisto evakuoitiin Norjaan.^[5] Hieman kylän pohjoispuolella oli loisto, joka on edelleen toiminnassa.^[6]

Noin 25 kilometrin päässä Vuoremijoen yläjuoksulla oli venäläisten rakentama Vuoremi-niminen sotilasasema, joka sijaitsi Salmijärveltä Petsamonvuonolle kulkevan reitin varrella.^[7] Myöhemmin paikalla oli Jäämerentien varrella toiminut Vuoremin majatalo.

Lähteet

↑ Kuulumisia Vuoremista. Rovaniemi, 18.12.1928, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
↑ Kuitula, Mikko: Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin. Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaiset 1858–1917. Helsingin yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.5.2024).
↑ Suoranaisia laivakulkuvuoroja Suomen ja ulkomaiden välillä. Turisti : rautateiden aikataulut ja höyrylaivojen kulkuvuorot, 1929, nro 3, s. 46. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
↑ Durchman, Osmo: Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista. Genos, 1932, nro 3. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2019. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Savinainen, Päivi: ”Piirteitä ortodoksisten seurakuntien ja luostarien evakuoinnista”, Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, s. 10. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseo, 1997. ISBN 951-78501-8-2.
↑ Suomen rannikon loistot : lisälehti N:o 1, s. 34. Helsinki: Merikarttalaitos, 1945. Teoksen verkkoversio (PDF).
↑ Renvall, Torsten: Petsamon romahdus. Uusi Aura, 9.4.1920, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.

[1] Kuulumisia Vuoremista. Rovaniemi, 18.12.1928, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.

[2] Kuitula, Mikko: Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin. Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaiset 1858–1917. Helsingin yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.5.2024).

[3] Suoranaisia laivakulkuvuoroja Suomen ja ulkomaiden välillä. Turisti : rautateiden aikataulut ja höyrylaivojen kulkuvuorot, 1929, nro 3, s. 46. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.

[4] Durchman, Osmo: Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista. Genos, 1932, nro 3. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2019. (Arkistoitu – Internet Archive)

[5] Savinainen, Päivi: ”Piirteitä ortodoksisten seurakuntien ja luostarien evakuoinnista”, Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, s. 10. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseo, 1997. ISBN 951-78501-8-2.

[6] Suomen rannikon loistot : lisälehti N:o 1, s. 34. Helsinki: Merikarttalaitos, 1945. Teoksen verkkoversio (PDF).

[7] Renvall, Torsten: Petsamon romahdus. Uusi Aura, 9.4.1920, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]