Avaa päävalikko

U 137 -sukellusveneselkkaus tapahtui 27. lokakuuta 1981, kun Neuvostoliiton laivaston sukellusvene ajoi karille Ruotsin etelärannikolla noin kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta.[1]

TapahtumatMuokkaa

Projekti 613:n tai NATO-koodiltaan Whiskey-luokan vene U 137 ajoi tiukasti karille Karlskronan saariston sotilaallisella suoja-alueella Etelä-Ruotsissa Gåsefjärdenissä kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta. Ruotsin hallitus esitti välittömästi Neuvostoliitolle ankaran vastalauseen. Tapaus oli pahin Ruotsia kohdannut rajaloukkaus sitten toisen maailmansodan.

Aluksessa oli 59 miehistönjäsentä. Sukellusvene oli koko yön yrittänyt omin voimin päästä irti karilta siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamulla ruotsalaiskalastaja huomasi sukellusveneen ja ilmoitti siitä poliisille. Neuvostoliiton alukset seurasivat tapahtumia aluevesirajan ulkopuolelta. Ruotsissa ihmeteltiin, miten vieraan vallan sukellusvene oli ollut 15 tuntia karilla tulematta huomatuksi, sillä esimerkiksi dieselmoottoreiden jyskeen on täytynyt kuulua pitkälle.[1]

Aluksen päällikkö Anatoli Mihailovitš Guštšin ei ollut halukas yhteistyöhön karille ajosta huolimatta. 1. marraskuuta 1981 sukellusvene teki vielä kerran yrityksen päästä karilta omin voimin, mutta seuraavana päivänä puhkesi myrsky ja aluksen jouduttua merihätään sukellusveneen päällikkö pyysi vihdoin apua. Vene irrotettiin karilta ruotsalaisvoimin. Päällikkö Anatoli Mihailovitš Guštšin siirtyi ruotsalaiseen torpedovene HMS Västervikiin kuulusteltavaksi. Guštšinin mukaan karilleajon syynä oli kompassiviasta aiheutunut navigointivirhe. Neuvostoliiton viranomaiset kertoivat samoin: Kyseessä oli navigointi- ja kurssivirhe. Neuvostoliitto oli pyytänyt virallisesti anteeksi 31. lokakuuta 1981. Ruotsin ulkoministeri Ola Ullsten ei hyväksynyt neuvostoliittolaisten väitettä, joten Ruotsi lähetti Neuvostoliitolle nootin. Ruotsissa anteeksipyyntöä pidettiin diplomaattisena voittona. Karilleajo herätti suurta huomiota koko maailmassa. Tapausta pidettiin nöyryyttävänä sekä Ruotsille että Neuvostoliitolle: Ruotsille siksi, ettei se havainnut ajoissa näin räikeää alueidensa loukkausta, ja Neuvostoliitolle siksi, ettei se pystynyt uskottavasti torjumaan syytöksiä vakoilusta.

Selkkaus päättyi virallisesti 4. marraskuuta 1981, kun ruotsalainen hinaaja hinasi sukellusveneen kansainväliselle vesialueelle. Seuraavana päivänä Ruotsin pääministeri Thorbjörn Fälldin teki yleisölle vakavan paljastuksen. Fälldin kertoi, että sukellusvene oli todennäköisesti varustettu ydinaseilla. Edellisenä päivänä ruotsalaiset ydinfyysikot olivat suorittaneet paikalla mittauksen gammaspektrometrillä ja todenneet, että sukellusveneessä oli uraani-238:aa. Venäläinen lehdistö torjui väitteen sanoen, että mittaustulokset oli saatu tiedemiesten tritiumia sisältäneistä kellotauluista.[1]

Vastalauseena välikohtauksen johdosta Ruotsin edustajat jäivät pois Moskovassa 7. marraskuuta 1981 pidetyistä lokakuun vallankumouksen vuosipäivän juhlallisuuksista.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Vuosikirja 81, s. 260. Terävä vastalause Ruotsilta N-liitolle. KG Bertmark Kustannus Oy.

Aiheesta muuallaMuokkaa