Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestys

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestys eli Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiopäiväjärjestys (AsK 26/1906) oli perustuslaillinen säädös, jolla Suomen säätyvaltiopäivät korvattiin yksikamarisella eduskunnalla. Tämä valtiopäiväjärjestys oli voimassa vuoteen 1928, jolloin se korvattiin uudella. Monet siinä määritellyt eduskunnan työmuodot ovat kuitenkin edelleen olemassa osana Suomen perustuslakia ja muita säädöksiä.

Valtiopäiväjärjestyksen ensimmäinen sivu Asetuskokoelmassa.

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen valmisteli talvella 1905–1906 professori Robert Hermansonin johtama komitea osana muuta eduskuntauudistusta. Se korvasi vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksen. Viimeiset säätyvaltiopäivät hyväksyivät lakiesityksen lopullisesti 1. kesäkuuta 1906, ja keisari vahvisti sen 20. heinäkuuta. Valtiopäiväjärjestys tuli voimaan 1. lokakuuta.[1]

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestykseen ja sen yhteydessä säädettyyn vaalilakiin sisältyneitä keskeisiä uudistuksia olivat muun muassa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, eduskunnan yksikamarisuus ja vaalitavan suhteellisuus. Valtiopäiväjärjestyksessä myös määriteltiin uusi lain- ja perustuslainsäätämisjärjestyksen muoto, määrävähemmistösäädökset, eduskunnan koollekutsuminen ja hajottaminen sekä kansanedustajan oikeudet. Lisäksi siinä nimettiin virallisesti uusi kansanedustuslaitos eduskunnaksi. Monet valtiopäiväjärjestyksessä määritellyistä uuden eduskunnan työmuodoista perustuivat kuitenkin jo säätyvaltiopäivien toimintaan ja vanhaan valtiopäiväjärjestykseen. Eduskunnan valtaoikeudet suhteessa hallitusvaltaan jäivät tässä valtiopäiväjärjestyksessä niukiksi, sillä Venäjän edustajat eivät suvainneet hallitsijan valtaoikeuksien rajoittamista.

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä määrättiin, että vuosittaiset valtiopäivät saivat kestää enintään 90 päivää, ja vaalikauden pituudeksi säädettiin kolme vuotta. Siinä myös määrättiin jokaisilla valtiopäivillä asetettavaksi kaksi erikoista valiokuntaa: toimitusvaliokunta ja tarkastusvaliokunta.[2]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 90-vuotisjuhlaistunto (pdf) eduskunta.fi. 1.10.1996. Viitattu 20.3.2019.
  2. Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 337. Tammi, 1951.

Aiheesta muualla muokkaa