Vsevolod Garšin

venäläinen kirjailija

Vsevolod Mihailovitš Garšin (ven. Все́волод Миха́йлович Га́ршин; 14. helmikuuta (J: 2. helmikuuta) 1855 Jekaterinoslavin läänin Bahmutin kihlakunnan Prijatnaja Dolinan kartano – 5. huhtikuuta (J: 24. maaliskuuta) 1888 Pietari) oli venäläinen kirjailija.[1]

Vsevolod Garšin
Vsevolod Garšin. Ilja Repinin vuonna 1884 maalaama muotokuva
Vsevolod Garšin. Ilja Repinin vuonna 1884 maalaama muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt14. helmikuuta 1855
Jekaterinoslav, Venäjä
Kuollut5. huhtikuuta 1888 (33 vuotta)
Pietari, Venäjä
Kansalaisuus venäläinen
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäMuokkaa

LapsuusMuokkaa

Vsevolod Garšin syntyi aatelisperheeseen. Isä oli Krimin sotaan osallistunut upseeri ja äiti laivastoupseerin tytär. Vsevolodin ollessa viisivuotias äiti rakastui kotiopettajaan ja jätti perheen. Aluksi poika asui isänsä luona, mutta myöhemmin äiti vei hänet Pietariin, jossa hän kävi lukion.[2]

Garšin sairastui psykoosiin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Hän kuvailee, kuinka eräänä päivänä oli kauhea ukkonen, jonka hän pelkäsi tuhoavan koko talon. Garsin taittoi pihapuusta kepin, laittoi sen toisen pään huoneensa kattoon ja toisen rintaansa vasten, koska uskoi, että hänen ruumiinsa voisi toimia ukkosenjohdattimena.[3]

OpiskeluMuokkaa

Vuonna 1874 Garšin pääsi opiskelemaan Pietarin vuori-instituuttiin. Venäjän ja Turkin sodan aikana vuonna 1877 hän liittyi vapaaehtoisena armeijaan, haavoittui Bulgariassa ja sai ylennyksen upseeriksi. Terveydentilansa takia hän erosi armeijasta ja jatkoi opintojaan Pietarin yliopistossa.[2]

UraMuokkaa

Kirjailijan esikoisteos ilmestyi vuonna 1876. Tunnetuksi hänet teki omakohtainen kertomus Tšetyre dnja (”Neljä päivää”, 1877), joka ilmestyi Nikolai Nekrasovin, Mihail Saltykov-Štšedrinin ja Nikolai Mihailovskin toimittamassa Otetšestvennyje zapiski -lehdessä. Sota jätti syvän jäljen Garšinin äärimmäisen henkilökohtaiseen tuotantoon.[2] Sen mielettömyyttä kuvaavat ”Neljän päivän” ohella kertomukset Trus (”Pelkuri”, 1879) ja ”Sotamies Ivanovin muistelmia” (Iz vospominani rjadovogo Ivanova, 1883). Täynnä humanistista paatosta ovat myös katunaisten traagisia kohtaloita kuvaavat kertomukset Proisšestvie (”Tapaus”, 1878) ja Taiteilijan lemmentarina (Nadežda Nikolajevna, 1885).[1] Fjodor Dostojevskilla ja Leo Tolstoilla oli huomattava vaikutus Garšiniin, vaikka hän ei hyväksynytkään jälkimmäiselle ominaista alistumisen filosofiaa. Sivistyneistön eettisiä ongelmia ja suhdetta vallankumoukseen kirjailija käsittelee kertomuksissa Vstretša (”Tapaaminen”, 1879), Hudožniki (”Taiteilijat”, 1879), Attalea princeps (1880) ja Punainen kukka (Krasnyi tsvetok, 1883).[4]

Lapsuudesta saakka herkkätunteinen Garšin kärsi 1870-luvun alusta lähtien psyykkisistä ongelmista.[1] Helmikuussa 1880 hän vetosi korkeimman toimeenpanevan komitean päällikön Mihail Loris-Melikovin murhaa yrittäneen Ippolit Mlodetskin puolesta. Mlodetskin teloituksen seurauksena hän sairastui maanis-depressiiviseen psykoosiin[2] eli skitsoaffektiiviseen häiriöön ja joutui kahden vuoden ajaksi mielisairaalaan.[1] Vuonna 1883 hän meni naimisiin ja alkoi työskennellä rautatieliiton sihteerinä.[2] Vuonna 1888 hän teki itsemurhan hyppäämällä alas porraskuiluun.[1] Kirjailijan viimeiseksi teokseksi jäi lasten satu Matkustava sammakko (myös Sammakko, joka matkusti, ven. Ljaguška-putešestvennitsa, 1887).[2]

TyyliMuokkaa

Garšin oli lyhyen kertomuksen mestari. Hänen proosansa on tunteellista, filosofista ja dramaattista. Sosiaalipsykologisten ja lyyrisfilosofisten kertomusten lisäksi hän kirjoitti satuja, mielikuvitusnovelleja ja kuvauksia.[1]

Suomennettuja teoksiaMuokkaa

  • Sotamies Ivanovin muistelmia. Suom. M. Wuori. Porvoo: WSOY, 1892.
  • Hätämerkki: kertomus. Suom. Oskar Helenius. Tampere: Isak Julin, 1904.
  • Punainen kukka y.m. kertomuksia. Suom. Martti Wuori. Hämeenlinna: Karisto, 1911.
  • Taiteilijan lemmentarina. Suom. Martti Wuori. Helsinki: Kirja, 1915.
  • Signaali. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1951.
  • Matkustava sammakko. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954.
  • Sammakko, joka matkusti. Suom. Ulla-Liisa Heino. Moskova: Raduga, 1983.

AntologioissaMuokkaa

Näytteitä Garšinin suomennetusta tuotannosta on teoksissa

  • Mustan väliverhon takaa: kuvia venäläisestä elämästä, toim. ja suom. Heikki Välisalmi, Hämeen Kansa 1922
  • Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja, toim. V. K. Trast, WSOY 1936
  • Toinen Hyvää yötä!, toimittanut V. Hämeen-Anttila, Karisto 1935
  • Yhdeksäs Hyvää yötä!, toimittanut V. Hämeen-Anttila, Karisto 1942

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Н. И. Азарова: Гаршин, Всеволод Михайлович Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 5.5.2011. (venäjäksi)
  2. a b c d e f Гаршин, Всеволод Михайлович (Garšin, Vsevolod Mihaloviš) Entsiklopedija ”Krugosvet”. Viitattu 5.5.2011. (venäjäksi)
  3. Эдгар По и Всеволод Гаршин: Одна болезнь, одна судьба psychiatry.ru. Viitattu 27.4.2016.
  4. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 6, s. 136. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1971.

Aiheesta muuallaMuokkaa