Vornaisi[1] (ven. Воронино, Voronino) on kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Lopuhkinan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängön pohjoisreunalla Vornaisienjoen rannalla kymmenen kilometriä Lopuhkinasta länteen. Kylässä on 34 asukasta (vuonna 2010)[2].

Vornaisi
Воронино, Voronino
Vornaisin kartanon rauniot.
Vornaisin kartanon rauniot.

Vornaisi

Koordinaatit: 59°45′10″N, 29°16′2″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Kunta Lopuhkina
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 34











Kylän läheltä on löydetty 73 kumpuhaudan ryhmä, joka ei ole säilynyt. Vornaisienjoen vasemmalla rannalla on muinaislinna, jota suojaa 1,8 metriä korkea ja jopa kymmenen metriä leveä maavalli.[3] Kulttuurikerroksen puuttuminen viittaa siihen, ettei paikalla ole asuttu pysyvästi[4].

Kaprion ujestin Kargalin pogostaan kuulunut, Andrei Voroninille läänitetty Zakernovjen kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[5]. Ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa se mainitaan nimellä Sakernowie Voronino. Jo tuolloin suurin osa asukkaista oli Äyräpään kihlakunnasta muuttaneita suomalaisia. Toinen, ortodoksien asuttama Zakernovje kuului Saamostin pogostaan.[6]

Pietari I lahjoitti Vornaisin kartanon vuonna 1712 Pietarin kaupungin ylikomissaarille ruhtinas Aleksei Tšerkasskille. Myöhemmin se kuului muun muassa kreivi Pjotr Šeremeteville ja ruhtinas Elpidifor Jengalytševille. Kartanon 1830–1840-luvulla pystytetyt rakennukset ovat nykyään raunioina, mutta sen puistoalue on osittain säilynyt.[7]

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Vornaisissa asui 133 äyrämöistä ja 115 inkerikkoa[8]. Luterilaiset kuuluivat Kaprion[9] ja ortodoksit viereiseen Klopitsan seurakuntaan[10]. Myöhemmin Vornaisi mainitaan suomalais-venäläisenä sekakylänä[9]. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa Vornaisi kuului Pietarin kuvernementin Pietarhovin kihlakunnan Vornaisin kuntaan.

Lähteet muokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 281. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 20.1.2016. (venäjäksi)
  3. Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 81. Leningrad: LVVISU, 1990.
  4. Nevalainen, Pekka & Sihvo, Hannes (toim.): Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 33. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991. ISBN 951-717-668-6.
  5. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 516. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  6. Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 8–9, 91–92. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  7. Vornaisin kartanosta kertova sivu klio.spb.ru. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 29.1.2016. (venäjäksi)
  8. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 39. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  9. a b Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 63. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  10. Kertomus Klopitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 29.1.2016. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa