Viron juutalaiset
Viron juutalaiset ovat Virossa asuvia juutalaisia. Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan maassa asui 2 145 Viron kansalaisuuden omaavaa juutalaista, joista 1 598 asui Tallinnassa. Muita keskuksia olivat Tartto ja Narva.[1]
| Viron juutalaiset עסטיש יידנטום |
||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 1 394¹ | |||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | jiddiš, venäjä, viro | |||||||||
| Uskonnot | juutalaisuus | |||||||||
|
Huomautukset
¹ Viron vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan
|
||||||||||
Historia muokkaa
Ensimmäiset juutalaisista tulivat Viroon jo vuonna 1333.[2] 1600-luvulla juutalaisten määrä kasvoi ja viranomaiset alkoivat vaatimaan heiltä uskollisuuden valan.[2] Vuonna 1721 Virosta tuli osa Venäjän keisarikuntaa kun Ruotsi luovutti Eestinmaan ja Liivinmaan Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa.[3] Varsinainen juutalaisten muutto Viroon alkoi kuitenkin vasta, kun Venäjän keisari Aleksanteri II antoi juutalaisille luvan alkaa muuttaa alueelle vuonna 1865.[4] Juutalaisia yhteisöjä muodostui Tarttoon ja Tallinnaan. Tallinnaan rakennettiin synagoga vuonna 1883 ja Tarttoon vuonna 1901. Juutalaisia hautausmaita perustettiin ajan myötä myös Pärnuun, Viljandiin ja Valgaan.
Noin 200 juutalaista taisteli Viron itsenäisyyssodassa.[5] Itsenäisessä Virossa juutalaiset saivat kulttuuri-autonomian vuonna 1925.[6] Juutalaisia oli tuolloin 3 045 ja kulttuurisen autonomian saamiseen vähemmistö tarvitsi tasan 3 000 henkilöä. Tallinnaan, Tarttoon ja Viljandiin perustettiin juutalaisia kouluja, joissa kävi yhteensä 352 oppilasta. Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan Virossa oli 4 381 juutalaista, joista 2 203 asui Tallinnassa, 920 Tarttossa, 262 Valgassa, 248 Pärnussa, 188 Narvassa ja 121 Viljandissa.[7]
Toinen maailmansota ja miehitykset muokkaa
Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940, kulttuuriautonomia ja kaikki juutalaiset järjestöt lakkautettiin.[8] Kesäkuun 1940 kyydityksessä noin 10 prosenttia eli 414 juutalaista kyyditettiin Siperiaan.[8] Saksan miehitettyä Viron alueen vuonna 1941 juutalaiset joko pakenivat tai tulivat tapetuiksi.[7] Viron alueelle jäljelle jääneet noin tuhat juutalaista surmattiin.[8] Viro julistettiinkin "juutalaisvapaaksi" (saks. judenfrei) vuonna 1942.[9] Tapot tapahtuivat Jõelähtmen kunnassa sijainneella Kalevi-Liivan keskitysleirillä, sekä Keilan kunnassa Kloogan keskitysleirillä. Neuvostoliiton miehitettyä Viron uudestaan vuonna 1944 monet pakoon lähteneet juutalaiset tulivat takaisin. Kulttuurista uudelleen heräämistä ei kuitenkaan tapahtunut.[7]
Sodan jälkeen muokkaa
Neuvostoliiton miehittäessä toista kertaa Viroa (1944-1991) Toinen maailmansodan jälkeen, monet juutalaiset, muun muassa monet intellektuellit, kuten esimerkiksi Juri Lotman, muuttivat Viroon pakoon antisemitismiä, joka oli vallalla monissa Neuvostoliiton osissa.[8]
Vuonna 1988 perustettiin ensimmäinen Viron juutalaisten järjestö 48 vuoteen.[8] Tallinnassa perustettu Juutalainen kulttuuriseura oli ensimmäinen laatuaan Neuvostoliitossa. Viron itsenäistyttyä vuonna 1991 juutalaiset alkoivat saada takaisin menetettyjä oikeuksiaan. Vuonna 1992 heidät tunnustettiin viralliseksi vähemmistöryhmäksi. Vuonna 2007 toisessa maailmansodassa tuhoutunut Tallinnan synagoga avattiin uudelleen[8] Yhdysvalloista tulleen raha-avun turvin. Viron päärabbina toimii Shmuel Kot.[7]
Virossa on vietetty holokaustin uhrien muistopäivää vuodesta 2003. Tärkein muistotilaisuus pidetään lähellä Tallinnaa sijaitsevalla Kloogan keskitysleirillä jossa tapettiin noin 2000 ihmistä.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ PC222: POPULATION, 31 March 2000 by Sex, Place of residence and Ethnic nationality - Jewish - Males and females Official statistics on the Estonian. Viitattu 27.02.2018.
- ↑ a b Community in Estonia World Jewish Congress. Viitattu 27.02.2018.
- ↑ Suomalaiset Virossa 1600- ja 1700-luvulla (s. 2-8, 47) Genos 66 (1995) Suomen Sukututkimusseuran aikausikirja. Arkistoitu 30.8.2017. Viitattu 27.02.2018.
- ↑ Dubnow, Simon: History of the Jews in Russia and Poland, s. 284–. Avotaynu Inc, 2000. ISBN 978-1-886223-11-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jews in Estonia Estonian Institute. Heinäkuu 1997. Arkistoitu 27.6.2017. Viitattu 27.02.2018.
- ↑ Weiss-Wendt, Anton: On the Margins: About the History of Jews in Estonia, s. 15–. Central European University Press. ISBN 978-963-386-165-3. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d The Virtual Jewish History Tour - Estonia American-Israeli Cooperative Enterprise. Viitattu 9.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Remembering the once vibrant Jewish community of Estonia Estonian World. 27.1.2016. Viitattu 27.02.2018.
- ↑ The Minutes from the Wannsee Conference Holocaust Education & Archive Research Team. 2010. Viitattu 27.02.2018.