Viretailurus
Viretailurus pardoides eli Puma pardoides on sukupuuttoon kuollut kissaeläin, joka eli Euraasiassa.[2][3] Laji ilmestyi plioseenilla noin kolme miljoonaa vuotta sitten, ja se hävisi pleistoseenilla alle miljoona vuotta sitten joutuessaan leopardin syrjäyttämäksi.[3][4] Viretailurus pardoides -lajin lähimmät elossa olevat sukulaiset ovat Amerikan mantereella esiintyvät puuma ja jaguarundi.[5]
| Viretailurus pardoides | |
|---|---|
 Viretailurus pardoidesin kallo. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | Felinae |
| Suku: |
†Viretailurus Hemmer, 1964 |
| Laji: | pardoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[1][2] | |
|
|
| Katso myös | |
Taksonomia
muokkaaViretailurus pardoides on ongelmallinen taksoni, josta on käytetty useita eri nimiä. Richard Owen kuvasi Felis pardoides -lajin Englannista vuonna 1846. Kuvaus perustui yhteen raateluhampaaseen.[6] Vuonna 1954 Jean Viret kuvasi Ranskasta lajin Panthera schaubi, jonka hän luokitteli suurkissoihin. Myöhemmin on todettu, että Felis pardoides ja Panthera schaubi ovat samaa lajia, eikä tämä laji ole suurkissa vaan läheisempää sukua puumalle.[2][3] Eri tutkijat luokittelevat lajin edelleen eri sukuihin: laji voi olla joko Puma-suvussa nimellä Puma pardoides tai omassa Viretailurus-suvussaan nimellä Viretailurus pardoides.[2][6] Lajin taksonomia on kiistanalaista, koska fossiiliaineisto on edelleen niukkaa.[2] Kokonaisia kalloja on löydetty vain yksi, ja muustakin luurangosta on vain vähän löytöjä.[2][7]
Ulkonäkö ja elintavat
muokkaa_Puma_pardoides.png)
Viretailurus pardoides oli suunnilleen samankokoinen kuin puuma ja leopardi nykyään. Naaraiden on arvioitu painaneen 35–45 kilogrammaa ja koiraiden 60–100 kilogrammaa.[3] Fossiilien löytöpaikat ovat muinoin edustaneet erilaisia habitaatteja metsistä ruohomaihin, joten Viretailurus pardoides pärjäsi luultavasti monenlaisissa elinympäristöissä kuten puumakin nykyään.[3][7] Puuma on nykyisten kissaeläinten parhaita hyppijöitä, mutta sääriluiden anatomian perusteella tätä ominaisuutta ei ollut kehittynyt Viretailurus pardoides -lajille. Siinä suhteessa laji muistutti enemmän leopardia.[3]
Kehityshistoria ja levinneisyys
muokkaaViretailurus pardoides edustaa nykykäsityksen mukaan samaa kehityslinjaa kuin puuma ja jaguarundi. Vaikka nämä nykyiset lajit elävät Amerikan mantereella, Viretailurus pardoides eli Euraasiassa.[1][5] Kehityslinjan alkukodiksi on ehdotettu Keski-Aasiaa tai Afrikkaa.[8] Vanhimmat Viretailurus pardoides -lajin fossiilit ovat ilmeisesti Mongoliasta Shamarin eläimistöstä, jonka ikä on arviolta 3,1–2,6 miljoonaa vuotta.[7][8][9] Afrikasta on löydetty vanhempia samankaltaisia fossiileja, mutta niiden yhteys Viretailurus pardoides -lajiin on kyseenalaista.[4][8]
Plioseenin ja pleistoseenin vaihteeseen mennessä Viretailurus pardoides oli levinnyt läntiseen Eurooppaan.[7] Fossiilien perusteella lajin levinneisyysalue ulottui laajimmillaan Mongoliasta Isoon-Britanniaan.[6] Lisäksi fossiileja on löydetty Espanjasta, Georgiasta, Italiasta, Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Venäjältä sekä mahdollisesti Bulgariasta ja Tšekistä.[6][7] Nuorimmat Viretailurus pardoides -fossiilit ovat noin 0,83 miljoonan vuoden takaa.[7] Varhais- ja keskipleistoseenin vaihteessa leopardi levittäytyi Euraasiaan ja korvasi Viretailurus pardoides -lajin. Lajit olivat samankokoisia, ekologialtaan joustavia kissapetoja, joilla oli todennäköisesti sama ekolokero. Viretailurus pardoides ei pärjännyt kilpailussa vaan kuoli sukupuuttoon.[1][3][7]
Koska Viretailurus pardoides -lajin nykysukulaiset elävät Amerikassa, täytyi lajin tai sen lähisukulaisen ylittää Beringinsalmi ennen puumansukuisten kissaeläinten ilmestymistä mantereelle.[1][5] Alla on sukupuu, joka esittää erään hypoteesin gepardin ja puuman kehityslinjojen kehityksestä.[10] Nimistöä on muokattu muiden lähteiden perusteella.[2][11]
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet
muokkaa- Bellani, Giovanni G.: Felines of the World: Discoveries in Taxonomic Classification and History. London: Academic Press, 2020. ISBN 978-0-12-816503-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.11.2024). (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Madurell-Malapeira, Joan et al.: The Iberian record of the puma-like cat Puma pardoides (Owen, 1846) (Carnivora, Felidae). Comptes Rendus Palevol, tammi-maaliskuu 2010, 9. vsk, nro 1–2, s. 55–62. doi:10.1016/j.crpv.2009.12.002 ISSN 1631-0683 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Madurell-Malapeira, Joan et al.: A Review on the Latest Early Pleistocene Carnivoran Guild from the Vallparadís Section (NE Iberia). Quaternary, 23.9.2024, 7. vsk, nro 3, s. 40. doi:10.3390/quat7030040 ISSN 2571-550X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Hemmer, Helmut: Die Feliden aus dem Epivillafranchium von Untermassfeld. Teoksessa Kahlke, Ralf-Dietrich (toim.): Das Pleistozän von Untermassfeld bei Meiningen (Thüringen), s. 699–782. Bonn: Dr. Rudolf Habelt, 2001. ISBN 3-7749-3081-3 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.11.2024). (saksaksi)
- ↑ a b Werdelin, Lars & Dehghani, Reihaneh: Carnivora. Teoksessa Harrison, Terry (toim.): Paleontology and Geology of Laetoli: Human Evolution in Context, s. 189–232. Dordrecht: Springer, 2011. ISBN 978-90-481-9962-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.11.2024). (englanniksi)
- ↑ a b c Bellani 2020, s. 224–225
- ↑ a b c d Werdelin, Lars et al.: Carnivora from the early Pleistocene of Grăunceanu (Olteţ River Valley, Dacian Basin, Romania). Rivista Italiana di Paleontologia e Stratigrafia, 6.9.2023, 129. vsk, nro 3. doi:10.54103/2039-4942/20015 ISSN 2039-4942 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Cherin, Marco & Iurino, Dawid A. & Sardella, Raffaele: Earliest occurrence of Puma pardoides (Owen, 1846) (Carnivora, Felidae) at the Plio/Pleistocene transition in western Europe: New evidence from the Middle Villafranchian assemblage of Montopoli, Italy. Comptes Rendus Palevol, maaliskuu 2013, 12. vsk, nro 3, s. 165–171. doi:10.1016/j.crpv.2013.01.002 ISSN 1631-0683 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Spassov, Nikolai: The Final Pliocene and Early Pleistocene Faunal Dispersals from East to Europe and Correlation of the Villafranchian Biochronology between Eastern and Western Europe. Quaternary, 11.10.2024, 7. vsk, nro 4, s. 43. doi:10.3390/quat7040043 ISSN 2571-550X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ García, N. et al.: The Epivillafranchian carnivore Pannonictis (Mammalia, Mustelidae) from Sima del Elefante (Sierra de Atapuerca, Spain) and a revision of the Eurasian occurrences from a taxonomic perspective. Quaternary International, maaliskuu 2008, 179. vsk, nro 1, s. 42–52. doi:10.1016/j.quaint.2007.09.031 ISSN 1040-6182 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Bellani 2020, s. 227
- ↑ Ercoli, Marcos D. et al.: First Record of Carnivora (Puma Lineage, Felidae) in the Uquía Formation (Late Pliocene–Early Pleistocene, NW Argentina) and Its Significance in the Great American Biotic Interchange. Ameghiniana, 7.4.2019, 56. vsk, nro 3, s. 195–212. doi:10.5710/AMGH.31.03.2019.3206 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)