Vincenzo Monti
Vincenzo Monti (1754 Ravenna –1828 Milano) oli italialainen runoilija.[1]
| Vincenzo Monti | |
|---|---|
 Vincenzo Monti |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1754 |
| Kuollut | 1828 (73–74 vuotta) |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | italia |
| Tuotannon kieli | italia |
| Pääteokset | Bassvilliana |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Monti opiskeli Ferrarassa ja kirjoitti jo nuorena latinan- ja italiankielisiä runoja. Hän lähti 1778 kardinaali Scipione Borghesen mukana Roomaan,[2] missä hänestä tuli ruhtinas Luigi Braschi-Onestin sihteeri[3] (1781). Montin ensimmäinen murhenäytelmä Aristodemo (1787) saavutti suuren menestyksen. Seuraavana vuonna esitetty Galeotto Manfredi sai vähemmän suosiota, vaikka sen henkilöhahmot ovat paremmin piirrettyjä.[2]
Kun Ranskan lähettiläs Hugo Bassville, joka oli saapunut Italiaan levittämään vallankumouksen aatteita ja yllyttämään kanssa kirkkoa ja paavia vastaan, oli saanut 1793 Roomassa surmansa, kun kiihottunut väkijoukko kävi hänen kimppuunsa, Monti kirjoitti vallankumousta vastustavan runoelman Cantica in morte di Ugo Bassville, tavallisesti Bassvilliana. Hänen maineensa jälkimaailman silmissä perustuu lähinnä tähän runoelmaan, joka tosin jäi keskeneräiseksi. Danten Divina commediaa vapaasti mukaillen se kuvaa murhatun sielua kiirastulivaelluksessa kautta vallankumouksen kauhujen.[2]
Monti lähti 1797 Roomasta, kirjoitti jakobiinihenkiset runoelmat Il Fanatismo. La Superstizione ja Il Pericolo ja sai sittemmin professorin paikan Breran akatemiasta. Monti ylisti Napoleonia runoissa Musogonia (1797) ja Prometeo (aloitettu 1797, valmistui 1825). Venäläis-itävaltalaisen armeijan vaeltaessa Italiaan hän pakeni 1800 Pariisiin. Pariisissa hän kirjoitti murhenäytelmän Cajo Gracco (1800). Runoelma Mascheroniana tunnetun matemaatikon Lorenzo Mascheronin kuoleman johdosta ilmestyi 1801.[2]
Monti valittiin 1804 Italian kuningaskunnan runoilijaksi. Tämän arvon velvoittamana hän kirjoitti useita juhla- ja tilapäisrunoja varsinkin keisarillisen perheen kunniaksi. Napoleonin kaaduttua Monti ylisti uutta Italian hallitsijaa Frans I:ä.[2]
Monti oli muototaituri mutta varsinkin poliittisilta vakaumuksiltaan hyvin häilyvä. Montin teosten kootut laitokset ilmestyivät Milanossa (1839–1842) ja Firenzessä (1857).[2]
Lauri Viljasen suomentama Montin runo "Herra de Montogolfier'lle" on Italian kirjallisuuden kultaisessa kirjassa.[4]
Montia pitivät esikuvanaan 1800-luvulla isänmaalliset kirjailijat, esimerkiksi Alessandro Manzoni[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Monti, Vincenzo”, Otavan kirjallisuustieto, s. 505. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b c d e f Monti, Vincenzo, Tietosanakirja osa 6, palsta 677, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
- ↑ Paula Findlen ym. Italy’s Eighteenth Century: Gender and Culture in the Age of the Grand Tour, Google Books s. 95
- ↑ Vincenzo Monti, Herra de Montogolfier'lle,[vanhentunut linkki] Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Viitattu 5.8.2020
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vincenzo Monti Wikimedia Commonsissa
