Wikipedia

Vilmundr Poissaolevan saaga

Vilmundr Poissaolevan saaga (isl. Vilmundar saga viðutan) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se kertoo nuoresta talonpojan jälkikasvusta Vilmundrista, joka päätyy Garðarikin kuninkaan luokse. Siellä hänestä tulee kuninkaanpoika Hjarandin veriveli. Vilmundr on aiemmin löytänyt metsästä kultaisen kengän, joka osoittautuu kuninkaantytär Sóleyn kengäksi. Tämä on luvannut ottaa puolisokseen sen, joka toisi kengän takaisin. Tyttärelle on myös syntymän yhteydessä ennustettu, että tämä tulisi naimaan talonpojan, ja saagan lopussa Sóley ja Vilmundr saavat toisensa. Saaga on kirjoitettu 1300-luvulla.[1] Vilmundr Poissaolevan saagaa ei ole suomennettu.

Saagan erityispiirteitä muokkaa

Vilmundr Poissaolevan saaga luetaan yleensä niin kutsuttuihin kotoperäisiin ritarisaagoihin. Niille tyypilliseen tapaan se päättyy onnellisesti, ja nuoripari saa toisensa. Saagalla on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä nuorempien, kansansatumaisia piirteitä sisältävien ja viikinkiseikkailuja kuvaavien muinaissaagojen kanssa (saks. Abenteuersagas, Märchensagas). Vaikka Vilmundrin saagan tapahtumat eivät keskity pohjolaan, sijoittuvat ne silti pikemminkin viikinki- kuin ritarimiljööhön. Saagan päähahmo ei kuulu aatelistoon, eikä esimerkiksi ole kuninkaanpoika, mikä olisi ritarisaagoille tyypillistä. Sen sijaan Vilmundr on köyhän talonpojan jälkeläinen. Kenkä-motiivin osalta Vilmundr Poissaolevan saagaa on pidetty yhtenä varhaisimmista Tuhkimo-tarinan ilmentymistä.[2]

Käsikirjoitukset muokkaa

Vilmundr Poissaolevan saagasta on säilynyt lähes viisikymmentä käsikirjoitusta.[3] Yleensä kotoperäisillä ritarisaagoilla ei ole sisällöllisesti yhteyttä toisiinsa, mutta Vilmundr Poissaolevan saaga esiintyy kolmessa vanhimmassa käsikirjoituksessaan, 1400-luvulta peräisin olevissa kokoelmakäsikirjoituksissa yhdessä muinaissaagoihin luetun Bósin saagan kanssa (AM 577 4to, AM 343a 4to, AM 586 4to). Vilmundrin kerrotaan kummassakin saagassa olevan Bósin saagassa kuvattujen Bósin eroottisten seikkailujen seurauksena syntyneen jälkikasvun, Svaðin, poika. Vilmundrin saagan ironisissa loppusanoissa on nähty yhtäläisyyksiä Bósin saagan ajoittain rietastelevaan kerrontaan.[4]

Vilmundar rímur viðutan muokkaa

Vilmundrin tarinan pohjalta on myöhemmin laadittu myös rímur-runoutta. Nykypäivänä tunnetaan useampia rímur-sarjoja. Niistä vanhin (Vilmundar rímur viðutan hinar fornu) on 1400-luvun jälkipuoliskolta, ja sen laatijana pidetään islantilaista Ormur Loptssonia (k. 1463 jälkeen). Lisäksi tunnetaan mm. Hallur Magnússonin (k. 1601) laatimaksi katsottu nuorempi versio (Vilmundar rímur viðutan hinar yngri). Yhteensä Vilmundriin liittyviä rímur-sarjoja tunnetaan viisi.[5]

Vilmundr Poissaolevan saaga suurvalta-ajan Ruotsissa muokkaa

Uppsalassa vuonna 1694 painetussa Sturlaugr Ahkeran saagan ruotsinkielisessä käännöksessä Sagann af Sturlauge hinum Starf-sama teoksen kääntänyt Guðmundur Ólafsson mainitsee esipuheessaan Vilmundrin saagan. Samassa yhteydessä Guðmundur Ólafsson luettelee muita, nykytutkimuksessa muinaissaagoina pidettyjä keskiaikaisia saagoja, kuten Hervörin saagan, Kävelijä-Hrólfrin saagan, Hrómundr Griprinpojan saagan ja Hálfdan Eysteinninpojan saagan, joita hän omien sanojensa mukaan pitää ”totuudenmukaisina historioina” (sanfärdige Historier).[6]

Muun muassa edellä mainitut kaukaisesta menneisyydestä kertovat islantilaiset muinaissaagat alkoivat 1600–1700-luvulla herättää kiinnostusta erityisesti suurvalta-ajan Ruotsissa. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän seurauksena muinaissaagoja käytettiin ilman asianmukaista lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, huolimatta siitä, että osa aikalaistutkijoista suhtautui muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin. Erityisen kiinnostaviksi nähtiin ne saagat, joiden tapahtumat sijoittuvat, Vilmundr Poissaolevan saagan tavoin, Ruotsin alueelle tai valtakunnan kannalta tärkeille lähialueille kuten Skandinavian pohjois- ja itäosiin sekä Venäjälle. Monet näistä muinaissaagoista myös käännettiin 1600–1700-lukujen aikana ruotsiksi, sillä ruotsalaiset eivät tuolloin enää osanneet lukea muinaissaagojen kieltä, muinaisislantia.[7] Huolimatta edellä mainitusta Guðmundur Ólafssonin esittämästä arviosta Vilmundr poissaolevan saagasta ”totuudenmukaisena historiana”, ei tällaista suurvalta-aikakaudella tehtyä käännöstä kuitenkaan ole Vilmundrin saagasta tiedossa.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla , toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Driscoll, Matthew J. 2009. Editing the Fornaldarsögur Norðurlanda. Teoksessa Á austrvega. Saga and East Scandinavia: Preprint Papers of The 14th International Saga Conference Uppsala, 9th–15th August 2009, toim. Agneta Ney, Henrik Williams & Fredrik Charpentier Ljungqvist. Gävle: Gävle University Press, 1: 207–212.
  • Finnur Sigmundsson. 1966. Rímur af Vilmundi viðutan (1–5). Teoksessa Finnur Sigmundsson. 1966. Rímnatal, I–II. Reykjavík: Rímnafélagið, 501–503.
  • Glauser, Jürg. 1993. Vilmundar saga viðutan. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 702–703.
  • Hui, Jonathan Y. H. 2018. Cinderella in Old Norse Literature. Folklore 129 (2018) 4: 353-374.
  • Johansson, Karl G. 2009. Den höviske Bósi: Herrauðs ok Bósa saga i genrernas gränsland. Teoksessa Á austrvega. Saga and East Scandinavia: Preprint Papers of The 14th International Saga Conference Uppsala, 9th–15th August 2009, toim. Agneta Ney, Henrik Williams & Fredrik Charpentier Ljungqvist. Gävle: Gävle University Press, 1: 460-468.
  • Jón Þorkelsson. 1888. Om digtningen på Island i det 15. og 16. Århundrede. Køpenhavn: Andr. Fred. Høst & Søns forlag.
  • van Nahl, Astrid. 1981. Originale Riddarasögur als Teil altnordischer Sagaliteratur. Texte und Untersuchungen zur Germanistik und Skandinavistik 3. Frankfurt am Main: Lang.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 422.
  2. ↑ van Nahl 1981, 72; Glauser 1993, 703; Simek & Hermann Pálsson 2007, 422; Driscoll 2009, 208. Tuhkimo-motiivista ks. erityisesti Hui 2018.
  3. ↑ Glauser 1993, 702.
  4. ↑ van Nahl 1981, 26, 92–93, 198; Glauser 1993, 702–703; Johansson 2009, 461–462, 467. Ks. AM 577 4to, AM 343a 4to (Arkistoitu – Internet Archive) ja AM 586 4to Handrit.is -sivustolla.
  5. ↑ Glauser 1993, 702; Simek & Hermann Pálsson 2007, 422; Jón Þorkelsson 1888, 273–275, 358; Finnur Sigmundsson 1966, 501–503. Vanhimman version käsikirjoituksista (AM 146 8vo, AM 604 e 4to) ja Hallurin version käsikirjoituksista (AM 149 8vo (Arkistoitu – Internet Archive), AM 616 c 4to) ks. Handrit.is -sivusto.
  6. ↑ Hafwandes i föllje med sigh många andra sanfärdige Historier, såsom Herwarar Sagan / Wälsunga Sagan / Halfdan Östenßons Saga / Willmunder Widutans Saga / Thorsten Wikingsons Saga / Hwidthiof then Fräknes Saga / Gånge-Rolfz Saga / Romunder Gripsons Saga och flere / the ther icke allenast Swerige / Norrige / Danmark / och Ißland angå / uthan jemwäl nästan alla kringomliggiande Länder i Europa, och wijdare uthi werlden. Guðmundur Ólafsson 1694; Busch 2004 [2002], 90.
  7. ↑ Kanerva 2015; aikalaiskritiikistä esim. Wawn 2006, 1015–1016.

Käännökset ja editiot muokkaa

  • Bjarni, Vilhjálmsson (toim.). 1949. Riddarasögur, 6: Vilmundar saga viðutan; Sigurðar saga fóts; Tristrams saga og Ísoddar; Drauma-Jóns saga; Jarlmanns saga og Hermanns; Sarpidons saga sterka. Reykjavík: Íslendingasagnaútgáfan.
  • Guðmundur Hjartarson (toim.). 1878. Sagan af Vilmundi viðutan. Reykjavík: Einar Þórðarson.
  • Kreutzer, Gert (käänt.). 1998. Die Saga von Vilmund Vidutan. Teoksessa Jürg Glauser, Gert Kreutzer & Herbert Wäckerlin (toim.). 1998. Isländische Märchensagas, Band 1. Die Saga von Ali Flekk, Die Saga von Vilmund Vidutan, Die Saga von König Flores und seinen Söhnen. Die Saga von Remund dem Kaisersohn, Die Saga von Sigurd Thögli, Die Saga von Damusti. München: Diedrichs, 41-76.
  • Loth, Agnete (toim.). 1964. Late medieval Icelandic romances, 4: Vilhjálms saga sjóðs. Vilmundar saga viðutan. Tiivistäen englanniksi kääntänyt Gillian Fellows Jensen. Editiones Arnamagnæanæ. Series B, 23. København: Munksgaard, 137-201.
  • The Saga of Vilmund the Outsider. Teoksessa Waggoner, Ben (käänt.). 2018. Sagas of Imagination: A Medieval Icelandic Reader. The Troth, 285-316.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilmundr_Poissaolevan_saaga&oldid=20969767”