Rímur-runous
Rímur (yks. ríma) ovat kertovia runoja, usein runomuotoon laadittuja saagoja tai saagojen episodeja, joita on laadittu ja esitetty Islannissa aina 1300-luvulta alkaen ja 1900-luvulle saakka. Varhaisempi rímur-runous on anonyymiä, sillä runoilijat alkoivat nimetä itsensä runojensa yhteydessä vasta reformaation jälkeen. Balladien (isl. dansar) ohella rímur-runous on yksi islantilaisista kansanrunouden muodoista. Ne ovat olleet yksi suosituimmista kirjallisuuden muodoista Islannissa 1400-luvulta 1800-luvulle. [1]
Rímur-runous on saanut vaikutteita keskiaikaisesta edda- ja skaldirunoudesta. Niissä käytetään esimerkiksi skaldirunoudelle tyypillisiä kenninkejä. Rímur-runouden nopea synty viittaa kuitenkin joidenkin tutkijoiden mielestä siihen, että varhaisimpien rímur-runojen esikuva olisi pohjautunut kulttuurin ulkopuolelta tulleille vaikutteille. Esitettäessä rímur-runoutta on kuhunkin runoon voinut liittyä tietynlainen melodia. [1]
Suurin osa rímur-runoudesta on pitkiä kertomuksia, jotka pohjautuvat kotoperäiselle tarinaperinteelle (esim. islantilaissaagat, muinaissaagat, kuningassaagat), eurooppalaisista ritariromaaneista tehdyille käännöksille ja näistä käännöksistä vaikutteita saaneille kotoperäisille ritarisaagoille sekä osa myös exemplum-kertomuksille, Eddasta tutuille kertomuksille tai kansansaduille. Usein jostain pitkästä proosamuotoisesta saagasta tehtiin rímur-runoelma. Jotkut rímur-runot ovat säilyttäneet nykypäivään nyt jo kadonneiden keskiaikaisten saagojen sisällön, ja joidenkin rímur-runojen pohjalta on myös kirjoitettu saagoja. [1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Jorgensen, Peter A. 1993. Teoksessa Medieval Scandinavia. An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York and London: Garland Publishing 1993, 536–537.
Viitteet muokkaa
Käännökset ja editiot muokkaa
- Finnur Jónsson (toim.). 1905–1922. Rímnasafn. Samling af de ældste islandske rimer, 1–2. Copenhagen: Møller.