Avaa päävalikko

Afrikanvilliaasi (Equus asinus[2][3][4], synonyymi Equus africanus) on hevoseläinten heimoon kuuluva luonnonvarainen kavioeläin. Sitä pidetään kesyn aasin kantamuotona. Afrikanvilliaasi elää Pohjois-Afrikan kuivilla alueilla Eritreassa, Etiopiassa ja Somaliassa, mahdollisesti myös Djiboutissa, Egyptissä, Sudanissa ja Etiopiassa.[1] Aikaisemmin sen levinneisyysalue saattoi ulottua myös Libyaan. Afrikanvilliaasi on nykyisin äärimmäisen uhanalainen.[1] Afrikan luonnonvaraiset aasit jakautuvat kahteen alalajiin, jotka ovat nubianvilliaasi (Equus asinus africanus) ja somalianvilliaasi (E. a. somalicus)[3][5]. Kolmas villi alalaji, atlasvilliaasi eli pohjoisafrikanvilliaasi (E. a. atlanticus), kuoli sukupuuttoon jo 300-luvulla[5]. Kesyaasi luokitellaan joskus afrikanvilliaasin alalajiksi E. asinus asinus, joskus taas erilliseksi lajiksi E. asinus – jälkimmäisessä tapauksessa afrikanvilliaasista käytetään tieteellistä nimeä Equus africanus.[1][3]

Afrikanvilliaasi
African wild Ass.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Hevoseläimet Equidae
Suku: Equus
Laji: asinus
Kaksiosainen nimi

Equus asinus
Linnaeus, 1758[2]

Synonyymit
  • Equus africanus[2]
Afrikanvilliaasin levinneisyysalue
Afrikanvilliaasin levinneisyysalue
Elossa olevat alalajit [3]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Afrikanvilliaasi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Afrikanvilliaasi Commonsissa

KuvausMuokkaa

Afrikanvilliaasi on 2 metriä pitkä. Sen säkäkorkeus on 1,25 – 1,45 metriä, ja sen häntä on 30 – 50 cm pitkä. Sen paino vaihtelee 230 ja 275 kg välillä. Sen karvapeite on lyhyt ja ohut, enimmäkseen vaaleanharmaa mutta alapuolella ja jaloissa valkoinen. Yhdellä afrikanvilliaasin alalajilla, somalianvilliaasilla on valkoisia ja muistia raitoja hieman samaan tapaan kuin seepralla. Korvat ovat suuret, reunoista mustat. Hännän päässä on musta tupsu.

NubianvilliaasiMuokkaa

Nubianvilliaasi (E. a. africanus) on väriltään kellertävänharmaa ja elää Nubian vuoristoisilla aavikkoaroilla Sudanin itäosissa. Hartioiden tumma ristikuvio on erittäin selvä, mutta jalkojen raidat puuttuvat usein kokonaan. Vuonna 1970 sen kannaksi arvioitiin vain 1 500 yksilöä.

SomalianvilliaasiMuokkaa

Somalianvilliaasia (Equus africanus somalicus) tavataan ainoastaan Somaliassa, jossa se on kokonaan rauhoitettu. Sen turkki on yleensä harmaa ja jaloissa on selvät poikkijuovat. Hartioiden risti on heikko, tai puuttuu kokonaan.

ElinympäristöMuokkaa

Afrikanvilliaasi on hyvin sopeutunut autiomaan tai kuivan aron olosuhteisiin. Se kykee käyttämään ravinnokseen aavikon niukkaa kasvillisuutta ja tulee muutaman päivän toimeen ilman juomavettä. Suurten korviensa ansioista sillä on erittäin tarkka kuuloaisti, ja korvalehtiä se käyttää myös viilentämiseen.

Koska afrikanvilliaasin asuinalueilla on niukasti kasvillisuutta, ne elävät emoa ja poikasta lukuun ottamatta toisistaan erillään, eivät laumoina niin kuin villihevoset. Niillä on kova ääni, joka voi kuulua kolmen kilometrin päähän, minkä ansioista kaukana toisistaan olevat aasitkin voivat olla keskenään yhteydessä.

KäyttäytyminenMuokkaa

Afrikanvilliaasi on pääasiassa yöeläin, joka liikkuu viileänä aikana myöhäisestä iltapäivästä varhaiseen aamuun. Päivisin se lepää kallioiden varjoisissa laaksoissa. Ketteräjalkaisena afrikanvilliaasi voi juosta jopa nopeudella 50 km/h. Aikuiset urokset pitävät hallussaan noin 23 neliökilometrin laajuista reviiriä, jonka ne merkitsevät lantakasoilla. Näin laajalta alueelta se ei kuitenkaan voi karkottaa muita sinne mahdollisesti tulleita uroksia, jotka kuitenkin joutuvat alistettuun asemaan eikä niitä päästetä lähelle naaraita.

Villiaasi voi juosta lähes yhtä nopeasti kuin hevonen. Muista kavioeläimistä poiketen se ei vaaratilanteissa kuitenkaan juokse suoraan pakoon vaan tutkii tilanteen ennen kuin päättää lähteä. Tarvittaessa se voi käyttää puolustusaseena sekä etu- että takajalkojaan.

RavintoMuokkaa

Afrikanvilliaasi syö pääasiassa ruohoa, heinää ja lehtiä. Aavikkoeläimenä se tarvitsee melko niukasti juomavettä, jota sen on kuitenkin saatava vähintään joka kolmas päivä.

UhanalaisuusMuokkaa

Afrikanvilliaasi lajina ei ole uhanalainen, mikäli samaan lajiin kuuluvaksi lasketaan myös kesyaasit, joita maailmassa on runsaasti. Kaikki nykyisin elävät villit alalajit ovat vakavasti uhanalaisia.

Afrikanvilliaaseja on vangittu kesytettäviksi jo vuosisatojen ajan ja risteytetty kesyaasien kanssa. Tämäkin on osaltaan vähentänyt villiä populaatiota. Nykyisin niitä on jäljellä vain muutamia satoja. Niitä myös metsästetään ravinnoksi ja kansanparannuksen tarpeisiin sekä Etiopiassa että Somaliassa, joissa viimeaikaisten levottomuuksien jäljiltä ampuma-aseita on helposti saatavissa. Nykyisin se on lailla rauhoitettu kaikissa maissa, joissa sitä esiintyy, mutta kieltojen valvonta on tehotonta. Paremmin turvassa on Israeliin, Yotvata Hai Barin kansallispuistoon Eilatin pohjoispuolelle siirretty pieni somalianvilliaasipopulaatio. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1968 eräiden uhanalaisten aavikkoeläinten suojelemiseksi.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Moehlman, P.D., Yohannes, H., Teclai, R. & Kebede, F.: Equus africanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Equus asinus (TSN 180690) itis.gov. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  3. a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus asinus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  4. Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet
  5. a b Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 299–319. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa