Viljo Hämäläinen
Viljo Aarne Hämäläinen (ent. Hassinen, käytti Saksassa peitenimeä Siemens; 9. kesäkuuta 1892 Ruskeala – 6. toukokuuta 1941) oli suomalainen jääkärimajuri.[1][2] Hän oli talvisodassa itäkarjalaisista ja inkeriläisistä vapaaehtoisista kootun Sissipataljoona 5:n komentaja.
Opinnot
muokkaaHämäläisen vanhemmat olivat rakennusmestari Taavi Hassinen ja Gruscha Perenz. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Lisa Fagerholmin kanssa. Hämäläinen kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1914–1915. Taktiikan soveltamiskurssin hän suoritti Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1925 ja kaasukurssin vuonna 1927 sekä suojeluskuntain komentajakurssin vuosina 1927–1928.[1][2]
Jääkärikausi
muokkaaHämäläinen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 23. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 10. heinäkuuta 1917 ja osallistui Polangenissa samana vuonna järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
muokkaaHämäläinen saapui takaisin Suomeen sukellusvene UC-57:llä Hamnskäriin Loviisan edustalle 17. marraskuuta 1917, missä hänet siirrettiin kotkalaiseen venekuntaan, jonka punaiset miehistöineen ja lasteineen ottivat vangiksi Långön saarella, mutta hänet vapautettiin piakkoin ja hän jatkoi matkaansa Viipuriin, missä hänet määrättiin tutustumaan Kannaksen suojeluskuntiin. Myöhemmin hän sai tehtäväkseen huolehtia sairaalaan saapuvien räjähteiden vastaanotosta ja varastoinnista ja suorittaa Torajoen sillan räjäytyksen esivalmistelut. Näiden toimiensa jälkeen hänet lähetettiin Inkeroisiin, missä hän otti hoitaakseen ympäristön suojeluskuntien harjoittamisen. Inkeroisista hän jatkoi matkaansa 23. tammikuuta 1918 Viipuriin hankkiakseen aseita Inkeroisiin kokoontuneille miehille, mutta joutuikin lähtemään mukaan Venäjänsaaren retkikuntaan ja muodosti retkellä tilapäisen komennuskunnan, joka muun muassa räjäytti Viipurin–Pietarin rataa, Raudun aseman vaihteet ja Runko-ojan rautatiesillan. Retkikunnalta hän palasi Antreaan ja määrättiin 3. helmikuuta 1918 alkaen 3. pataljoonan partiojoukon päälliköksi (6. helmikuuta 1918 joukko erotettiin erityiseksi hänen nimeään kantavaksi Hämäläisen lentäväksi osastoksi). Partiojoukon päällikkönä hän räjäytti Kämärän ja Äyräpään asemien välillä olevan Perojoen rautatiesillan ja otti osaa Raudun kirkonkylän puolustustaisteluihin sekä toteutti muitakin joukolle määrättyjä erikoistehtäviä.[1][2]
Hämäläinen määrättiin 14. maaliskuuta 1918 Karjalan armeijakunnan 2. rykmentin 6. pataljoonan komentajaksi ja otti osaa komentajana taisteluihin Kavantsaarella, Raudussa ja Hannilassa sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaHämäläinen siirrettiin sisällissodan jälkeen 16. heinäkuuta 1918 Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:een, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Viipurin rykmentti. Hän toimi rykmentissä Suojärvelle sijoitetun 1. komppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 2. huhtikuuta 1919 vain liittyäkseen 12. kesäkuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi 1. rykmentin 1. pataljoonan komentajana ja otti osaa Saarimäen valtaukseen. Hän muodosti Vitelessä kärsityn tappion jälkeen Tulemajärvellä 1. rykmentin jäännöksistä vahvistetun pataljoonan ja johdatti sen 2. rykmentin oikean sivustan suojaksi Veskelykseen ja osallistui Suojujoen rintamanosan puolustukseen Hyrsylän–Sotjärven rintamalohkon komentajana. Sotaretkeltä palattuaan hän astui takaisin armeijan palvelukseen 24. joulukuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Viipurin rykmentin 1. komppanian päälliköksi. Armeijasta hän erosi toistamiseen 23. maaliskuuta 1921 ja astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. toukokuuta 1921 ja sijoitettiin Sortavalan suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi ja edelleen 1. maaliskuuta 1930 Viipurin suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi sekä 26. lokakuuta 1936 alkaen Yliesikunnan koulutusosaston päällikön apulaiseksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
muokkaaHämäläinen osallistui talvisotaan Sissipataljoona 5:n (tunnettiin aluksi nimellä Osasto Hämäläinen) komentajana ja osallistui joukkoineen Suomussalmen taisteluihin. Välirauhan koittaessa hänet siirrettiin kotijoukkojen esikuntaan järjestelyosaston päälliköksi. Kuoltuaan hänet haudattiin Malmin hautausmaalle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.