Avaa päävalikko

Vilho Robert Rantanen (12. tammikuuta 1894 Alastaro23. tammikuuta 1947) oli suomalainen jääkärilääkintäluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa.[1][2]

Perhe ja koulutusMuokkaa

Rantasen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Evert Rantanen ja Augusta Matilda Mattsson. Hän meni naimisiin Hilja Uolan kanssa. Avioliitosta syntyi yksi tytär Eila Rantanenlähde?. Vilho Rantanen kirjoitti ylioppilaaksi Tyrvään suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Satakuntalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopistossa vuosina 1912–1915 ja 1919–1926. Hän suoritti lääketieteellisen alkututkinnon vuonna 1915 ja lääketieteen kandidaattitutkinnon vuonna 1921 sekä lääketieteen lisensiaattitutkinnon vuonna 1926.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Rantanen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. marraskuuta 1915 alkaen 4. komppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. [1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Rantanen astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi aluksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta alkaen 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet määrättiin 3. pataljoonan talouspäällikön apulaiseksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Rantanen määrättiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyssä Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hän oli aluksi III ja myöhemmin I pataljoonan talouspäällikön apulaisena. Rantanen erosi armeijasta 16. helmikuuta 1919 ja jatkoi kesken jääneitä lääketieteen opintojaan. Opintojensa aikana hän toimi vuosina 1924–1925 muun muassa Merikarvian, Laitilan ja Ilmajoen virkaa tekevänä kunnanlääkärinä. Valmistuttuaan Rantanen nimitettiin 1. maaliskuuta 1926 alkaen Muonion-Enontekiön aluelääkäriksi. Hän toimi kyseisessä tehtävässä myös sotiemme aikana pois lukien vuonna 1942, jolloin hän toimi lääkärinä vankileirin lääkärinä Kilpisjärven tietyömaalla. Rantanen haudattiin Muonioon.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975