Avaa päävalikko
1965

Vijaya Lakshmi Pandit (o.s. Nehru) (18. elokuuta 1900, Allahabad - 1. joulukuuta 1990, Dehradun) oli intialainen diplomaatti ja poliitikko, joka valittiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen ensimmäiseksi naispuoliseksi puheenjohtajaksi. Näkyvästä poliittisesta perheeestä tullut Lakshmi Panditin veli oli Jawaharlal Nehru joka oli ensimmäinen itsenäisen Intian pääministeri ja hänen tyttärensä Indira Gandhi toimi Intian ensimmäisenä naispuolisena pääministerinä, ja hänen poikansa Rajiv Gandhi oli Intian kuudes pääministeri.Lakshmi Pandit lähetettiin Lontooseen Intian tärkeimpän diplomaattiseen palvleukseen sen jälkeen kun hän oli toiminut Intian lähettiläänä Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa ja Yhdistyneissä kansakunnissa. Hänen aikansa Lontoossa oli tarkoitus oli laajentaa Intian ja Britannian diplomaattisia suhteita laajemmassa kontekstissa. Hänen suurkomisaari aika oli hallitusten välisten suhteiden koossa pitäminen[1].

Henkilökohtainen elämäMuokkaa

Vijaya Lakshmin isä, Motilal Nehru (1861–1931) oli varakas asianajaja, joka kuului kashmiriläinenpandiitti joka toimi kahdesti Intian kansallisen kongressi puolueen puheenjohtajajana itsenäisyystaistelun aikana. Vijaya Lakshmin äiti Swaruprani Thussu (1868–1938), joka tuli tunnetusta kashmiriläisestä brahmiini perheestä asettui asumaan Lahoreen,[2] oli Motilalin toinen vaimo, ensimmäinen kuoli lapsivuoteeseen. Vijaya Lakshmin oli toinen kolmesta lapsesta; Jawaharlal oli yksitoista vuotta vanhempi (s. 1889), kun taas nuorempi sisar Krishna Hutheesingista (s. 1907) tuli kirjailija ja kirjoitti useita kirjoja veljeltään Jawaharlalista.

Vuonna 1921 Vijaya Lakshmi meni naimisiin Ranjit Panditin (1893-1944) kanssa, joka oli menestyksekäs asianjaja Kudalista, Maharashtrasta ja klassisen kirjallisuuden tutkija, joka käänsi Kalhanan eeppisen historiallisen Rajataranginin teoksen sanskritistä englanniksi. Ranjit Pandit pidätettiin Intian itsenäisyyden tukemisesta ja kuoli Lucknowin vankilassa vuonna 1944, jättäen jälkeensä puolison ja kolme tytärtä Chandralekha Mehtan, Nayantara Sehgalin ja Rita Darin joka kuoli vuonna 1990.

Vijaya Lakshmin tytär Chandralekha oli naimisissa Ashok Mehtan kanssa ja heillä on kolme lasta. Hänen toinen tyttärensä Nayantara Sahgal, joka myöhemmin asui äitinsä talossa Dehradunissa, on tunnettu kirjailija. Hän oli naimisissa Gautam Sahgalin kanssa ja hänellä oli tytär Gita Sahgal. Nayantara meni naimisiin E.N Mangat Rainin kanssa naimisiin Gautamin kuoleman jälkeen. Vijaya Lakshmin kolmas tytär oli Rita, joka oli naimisissa Avatar Krishna Dharin kanssa ja heillä oli kaksi poikaa, mukaan lukien Gopaldha joka työskenteli Redcrossissa.

Feminismiä, fundamentalismiä ja rasismia käsittelevä kirjailija ja toimittaja Gita Sahgal joka on palkittujen dokumenttielokuvien johtaja ja ihmisoikeusaktivisti, on Vijaya Lakshmin lapsenlapsi

Poliittinen uraMuokkaa

Pandit oli ensimmäinen intialainen nainen, jolla oli hallituspaikka itsenäisessä Intiassa. Hänet valittiin vuonna 1937 Yhdistyneiden maakuntien maakunnalliseen neuvostoon, ja hänet nimitettiin paikallishallinnon ja kansanterveyden ministeriksi. Hän piti viimeksi mainittua virkaa vuoteen 1938 ja 1946–1947. Vuonna 1946 hänet valittiin Yhdistyneiden maakuntakokoukseen.

Kun Intia oli vapautunut brittiläisvallasta vuonna 1947, hän astui diplomaattiseen palvelukseen ja tuli Intian suurlähettiläs Neuvostoliittoon vuosina 1947-1949, Yhdysvaltoihin ja Meksikoon vuosina 1949–1951, Irlantiin vuosina 1955–1961 (jolloin hän oli myös Intian suurkomisaari Yhdistyneeseen kuningaskuntaan) ja Espanjaan 1958–1961. Hän johti vuosina 1946–1968 Intian valtuuskuntaa Yhdistyneissä kansakunnissa. Vuonna 1953 hänestä tuli ensimmäinen YK: n yleiskokouksen naispuolinen puheenjohtaja[3] .

Intiassa hän toimi Maharashtran osavaltion kuvernöörinä vuodesta 1962 vuoteen 1964, minkä jälkeen hänet valittiin Intian parlamentin alahuoneeseen Lok Sabhaan, veljensä entisestä vaalipiiristä Phulpurista vuosiksi 1964-1968. Pandit oli ankara kriitikko veljentytärensä Indira Gandhin pääministeri kautta erityisesti sen jälkeen, kun Indira oli julistanut hätätilan Intiaan.

Vuonna 1979 hänet nimitettiin Intian edustajaksi YK:n ihmisoikeuskomissioon jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle julkisesta elämästä. Hänen kirjoitti kaksi kirjaa Intian itsenäisyydestä ja henkilökohtaisesta elämästään.

Pandit jäi eläkkeelle aktiivisesta politiikasta hätätilan jälkeen. Eläkkeelle siirtyessään hän muutti Dehraduniin Doonin laaksoon Himalajan juurille.[4] Hän kamppanoi eläkkeläisenä vuonna 1977 Indira Gandhia vastaan ja auttoi Janata-puolueen voittaamaan vuoden 1977 parlamenttivaalit.[5] Hänen ilmoitettiin pyrkivän puolueen puheenjohtajaksi mutta Neelam Sanjiva Reddy lopulta nousi puheenjohtajaksi ja voitti vaalit yksimielisesti ilman vastaehdokasta.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Rakesh Ankit, "Between Vanity and Sensitiveness: Indo–British Relations During Vijayalakshmi Pandit’s High-Commissioner (1954–61)." Contemporary British History 30.1 (2016): 20-39.
  2. Zakaria, Rafiq A Study of Nehru, Times of India Press, 1960, p. 22
  3. Vijay Lakshmi Pandit oxforddictionaries.com. Viitattu 2 July 2012.
  4. Indira Gandhi's Aunt Says She Is 'Profoundly Troubled' at Direction India Is Taking, NY Times, 31 October 1976
  5. Sister Burnishes Nehru's Image, Lest India Forget, NY Times, 22 May 1989
  6. Nehru's Sister Campaigning for Presidency of India, NY Times,