Viivästys
Viivästys tarkoittaa sopimusoikeudessa sellaista suoritushäiriötä, jossa suoritusta ei tehdä sopimuksessa sovittuna aikana tai suoritus jätetään kokonaan tekemättä. Ennakkoviivästykseksi kutsutaan viivästystä, jossa jo ennen suoritushetkeä voidaan päätellä, että suoritus jää oikeaan aikaan tekemättä.[1] Rahasuorituksessaan viivästynyt sopijapuoli joutuu yleensä maksamaan viivästyskorkoa toiselle osapuolelle. Rakennusurakan urakkasopimukseen sisältyy usein viivästymissakko, joka tarkoittaa urakan tilaajalle työn viivästymisen vuoksi maksettavaa rahamääräistä vahingonkorvausta. Se lasketaan yleensä sovitun prosentin mukaan urakkasummasta.[2]
Viivästykseen liittyviä määräyksiä on etenkin kauppalaissa (355/1987). Laissa viivästymisiä ovat kaikki viivästykset riippumatta niiden syystä. Vastapuolen viivästys voi johtaa useaan mahdolliseen tilanteeseen.
- Omasta suorituksesta saa pidättyä (10 ja 42 §).
- Vastapuoli voidaan velvoittaa suoritukseen (22, 52 ja 53 §).
- Sopimuksen saa purkaa (25, 26 ja 54–56 §).
- Vastapuolella ei ole suoritusvelvollisuutta esteen tai liikavaikeuden vuoksi (23 §).
- Vastapuolen velvollisuus on maksaa vahingonkorvausta tai vastapuoli vapautuu siitä, koska hänellä on hyväksyttävä este (27 ja 57 §).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 1015–1016.
- ↑ Lasse Nikkarinen: Lakitieto 4, Otava 1983, ISBN 951-1-06460-6, hakusanat viivästyskorko ja viivästymissakko.