Avaa päävalikko

Suoritus tarkoittaa velallisen tekemää rahallista tai muuta varallisuusarvoista varojensiirtoa velkojalle, jolla on saamisoikeus tähän maksuun.

Usein suorituksen synonyyminä käytetään nimitystä maksu. Yleiskielessä maksu tarkoittaa vain rahavelan suoritusta, mutta oikeudellisessa kielenkäytössä se tarkoittaa muunkinlaista velvoitteen täyttämistä.

Oikea ja velvoitteen lakkauttava suoritus edellyttää: oikeaa suoritusajankohtaa, suorituksen oikeaa lajia ja määrää sekä oikeaa suorituksen vastaanottajaa.[1]

Oikeustoimeen perustuvissa velkasuhteissa erotetaan päävelvoite ja päävelvoitteen suoritusta edistävä apuvelvoite. Suoritukset jaotellaan positiivisiin suorituksiin, jotka ovat jotakin toimintaa tai tekemistä, ja negatiivisiin suorituksiin, jotka ovat tekemättä jättämistä. Toinen jaottelutapa on jako kerta- ja kestosuorituksiin. Suoritus voi olla myös valinnan mukaan määräytyvä (valinnaisvelvoite), jolloin sopimuksen osapuoli tai ulkopuolinen taho voi valita sovituista vaihtoehdoista suoritustavan.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika: Velvoiteoikeuden oppikirja, s. 83. Kolmas painos, 1. lisäpainos. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4847-0.
  2. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 790–791.