Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura
Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura on Viipurissa vuonna 1845 perustettu kirjallisuusseura. Seuran esimiehenä toimii dosentti Anu Koskivirta-Karonen.
Seura on Suomen vanhimpia yhä toimivia seuroja. Nykyisin Helsingissä toimiva seura vaalii Viipurin kirjallista ja kulttuurista perintöä julkaisemalla uusinta Viipuria koskevaa tieteellistä tutkimusta sekä järjestämällä keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia. Seuran Wiipuri-portaali www.wiipuri.fi kokoaa tietoja Viipurista ja Viipurin historiasta ja seuran Youtube-kanavan kautta julkaistaan muun muassa seuran järjestämien tutkimuspäivien luentoja. Seura on julkaissut vuodesta 1976 kirjasarjaa Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita.
Seuralla on noin 500 nimikettä käsittävä Viipuri-kirjasto, joka on saatu toimintansa lopettaneen Torkkelin killan lahjoituksena. Kirjastoa säilytetään Karjala-talossa Helsingissä.
HistoriaMuokkaa
Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura perustettiin vuonna 1845 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sisarseuraksi ja suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden aseman edistäjäksi. Seuran perustamiskokoukseen 7. syyskuuta 1845 osallistui neljätoista henkilöä, muun muassa kirjailija Jaakko Juteini, varapastori K. H. J. Ignatius sekä konttoristit Adam Wilke ja Anton Keldan. Vaikka tuoreen kirjallisuusseuran säännöt oli suoraan kopioitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, helsinkiläisen ja viipurilaisen seuran profiilit poikkesivat toisistaan Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran pysyessä etäällä yliopistopiireistä ja suuntautuessa kansanvalistukseen.
Seura aloitti työnsä julkaisemalla vuonna 1847 suomenkielisen aapisen Uusi Aapiskirja. Seuran toiminta vaikeutui kuitenkin pian poliittisten suhdanteiden ja esimerkiksi suomenkieliseen kirjoitus- ja julkaisutoimintaan kohdistuneiden rajoitusten myötä.
Vuoden 1850 kieliasetuksen lieventyminen ja kumoaminen mahdollistivat 1850-luvun puolivälin tietämillä seuran julkaisutoiminnan elpymisen ja seura julkaisikin 1850-luvulta alkaen moninaista suomenkielisiä kirjallisuutta sekä sanomalehti Otavaa vuosina 1860-1863. Vaikka kustannustoimintaan vaikutti seuran varojen ajoittainen niukkuus, seura onnistui julkaisemaan 1800-luvun aikana niin oppikirjoja, novelleja, lauluja, näytelmiä kuin matkakertomuksiakin. Seuran julkaisutoiminta kuitenkin päättyi 1880-luvun alussa, kun A. E. Nordenskiöldin matkakuvauksen Vegan matka Euroopan ja Aasian ympäri julkaiseminen osoittautui taloudelliseksi virhearvioksi ja seura ajatui talousvaikeuksiin.
Suomenkielisen julkaisutoiminnan ohella seura työskenteli suomenkielisten koulujen hyväksi. Keskeisenä saavutuksena koulutuksen saralla voidaan pitää Wilken koulua, joka toimi seuran perustajajäsen Adam Wilken testamenttivaroilla vuosina 1860-1893. Toisaalta seuran jäsenet vaikuttivat yksityishenkilöinä paikallisen suomenkielisen oppikoulun perustamiseen ja toimintansa aloittikin vuonna 1879 Viipurin Klassillinen Lyseo.
Julkaisutoiminnan kuihduttua Viipurin Suomalaisen kirjallisuusseuran toiminta kohdistui ja rajautui aiempaa selvemmin Viipuriin ja Karjalaan. Seura osallistui kansatieteellisen kokoelman perustamiseen ja kerätyt esinekokoelmat saatiin esiin vuonna 1892 perustettuun Museum Wiburgense -museoon.
Kesällä 1908 seuran rahoittama Mikael Agricolan muistopatsas paljastettiin hänen syntymänsä 400-vuotisjuhlallisuuksissa. Patsaan oli veistänyt Emil Wikström ja se sijaitsi Viipurin tuomiokirkon edustalla.
Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura eli pääasiassa hiljaiseloa venäläistämiskausien aikana sekä itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä. Seura kylläkin etsi Adam Wilken testamenttivaroille uutta käyttötarkoitusta ja suunnitteli kansanopiston perustamista, mutta hanke eteni hitaasti varojen karttuessa verkkaisesti.
Talvi- ja jatkosodan myötä seura menetti alkuperäisen kotipaikkansa ja siirtyi Helsinkiin. Tilanne oli haastava, mutta seura onnistui jatkamaan toimintaansa onnistuneiden sijoitusten myötä. Sodan jälkeen seura profiloitui vähitellen tukemaan menneisyyden Viipurin nivomista osaksi nykypäivää. Käytännössä seura esimerkiksi jakoi apurahoja eteläkarjalaisille opiskelijoille sekä lahjoituksia seuran tarkoitusta edistäville oppilaitoksille ja järjestöille.
Seuran julkaisutoiminta elpyi pitkän tauon jälkeen ja seura alkoi 1970-luvulta lähtien julkaista julkaisusarjaa Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita. Seura oli myös yksi Viipurin kaupungin historia -sarjan 1970- ja 1980-luvulla julkaistujen osien rahoittajista.
Sittemmin Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran tieteellistä profiilia on pyritty vahvistamaan ja sitä on pyritty asteittain kehittämään täysipainoiseksi tieteelliseksi seuraksi. Tärkeä askel tässä kehitystyössä oli vuosittaisen yleisölle avoimen seminaaritapahtuman, Viipuri-tutkimuksen päivän, perustaminen vuonna 2010. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita -julkaisusarjaa puolestaan uudistettiin ja siitä kehitettiin ajanmukainen tieteellinen julkaisusarja.
LähteetMuokkaa
KirjallisuuttaMuokkaa
- Kauko Kyyrö, Tuulta ja tyyntä. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura 1845–1965
- Erkki Kuujo, Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran kolme viimeistä vuosikymmentä 1965–1995 (Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 11)