Viimeinen tapaus

Viimeinen tapaus (engl. The Adventure of the Final Problem) on Arthur Conan Doylen kirjoittama Sherlock Holmes -novelli. Se ilmestyi ensimmäisen kerran Strand Magazine -lehdessä joulukuussa 1893 Sidney Pagetin kuvittamana.

”Sherlock Holmesin kuolema”
Holmes ja Moriarty kamppailevat Reichenbachin putouksilla. Sidney Pagetin alkuperäistä kuvitusta novelliin.

Aikanaan tämän tarinan oli määrä jäädä viimeiseksi Sherlock Holmes -seikkailuksi, mutta myöhemmin kirjailija alkoi kirjoittaa lisää Sherlock Holmesin seikkailuja. Tarinan antagonisti on Sherlock Holmesin arkkivihollinen professori Moriarty.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Professori James Moriarty, tarinan antagonisti.

Holmes on juuri palannut takaisin Lontooseen palveltuaan Ranskan hallitusta jossakin salaisessa tehtävässä. Hän pakenee Moriartyn kätyriä - jolla on tapana ampua uhrinsa erikoisvalmisteisella kiväärillä, mistä kerrotaan enemmän tarinassa Autio talo - ystävänsä tohtori Watsonin luokse. Hän kertoo Watsonille professori Moriartysta, rikollisten hiljaisesta kuninkaasta, jota ei millään voida yhdistää tämän järjestämiin murhiin. Holmes on kuitenkin aloittanut taistelunsa Moriartya vastaan ja tämän täytyy odottaa tiettyä hetkeä. Holmes ja Watson sopivat tapaamisen tiettyyn aikaan tietyssä junassa. Harhautettuaan takaa-ajajaansa tarpeeksi Holmes poistuu talosta takaoven kautta.

Watsonin saapuessa junalle hän ei näe Holmesia missään, mutta menee kuitenkin junaan. Pian hänen vaunuosastoonsa saapuu valepukuinen Holmes. Juuri junan lähtiessä raivostunut Moriarty ryntää asemalle, mutta liian myöhään. Sherlock Holmesin onnistui paeta tätä. Watson ja Holmes matkaavat hiukan ympäri Eurooppaa paeten Moriartya.

Moriarty haluaa kostaa Sherlock Holmesille, sillä tämä tuhosi lähes täydellisesti Moriartyn rikollisliigan. Lopulta nämä kaksi joutuvat taisteluun Sveitsissä sijaisevien Reichenbachin putousten luona. Taistelussa Moriarty putoaa alas ja kuolee. Sherlock Holmes lavastaa oman kuolemansa ja siirtyy kiertelemään hiukan maailmaa valmistautuakseen kohtaamaan Moriartyn muut kätyrit.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Novellin taustaa

Doyle oli kirjoittanut jo useita Sherlock Holmes -tarinoita ja alkoi kyllästyä luomukseensa, sillä Holmes-tarinat veivät paljon aikaa ”vakavalta” kirjoittamiselta. Niiden juonten keksiminen ja kirjoittaminen oli vaativaa työtä, ja Doyle olisi paljon mieluummin kirjoittanut historiallisia romaaneja. Niinpä Strandille kirjoitetun toisen tusinan viimeisessä novellissa Doyle antaa Holmesin kuolla. Reaktio Holmesin kuolemaan oli äärimmäinen. Britanniassa vallitsi lähes maansuru, ja Doyle sai lukuisia uhkauskirjeitä.

Doyle pysyi kuitenkin päätöksessään, ja Holmes pysyi kuolleena. Seuraava Holmes-tarina oli vuonna 1901 ilmestynyt Baskervillen koira, mutta se sijoittuu aikaan ennen Holmesin kuolemaa. Sherlock Holmesin ”ylösnousemista” lukijoiden piti odottaa 10 vuotta.

Laatta Reichenbachin putousten luona, missä Holmes kukisti professori Moriartyn.

Meiringen ja Reichenbachin putoukset

Reichenbachin putoukset sijaitsevat Schattenhalbin kunnassa lähellä Meiringeniä Bernin kantonissa Sveitsissä. Sherlock Holmesin kuolema Reichenbachin putouksilla on tehnyt Meiringenistä maailmankuulun.

Meiringenin englantilaisen kirkon kellarissa on Sherlock Holmes -museo. Kirkon edessä olevalla Conan Doyle Place -aukiolla on Sherlock Holmesin patsas.

Reichenbachin putouksilta löytyy muistolaatta, jossa lukee englanniksi, saksaksi ja ranskaksi: "Tällä pelottavalla paikalla Sherlock Holmes kukisti professori Moriartyn 4. toukokuuta 1891."

Sovitukset

Sherlock Holmesin seikkailut -televisiosarja (1985)

Viimeinen tapaus oli Sherlock Holmesin seikkailut -televisiosarjan toisen kauden viimeinen jakso 1985. Sen ohjasi Alan Grint ja käsikirjoituksen teki John Hawkesworth. Pääosissa olivat

Jeremy Brett	…	Sherlock Holmes
David Burke	…	tohtori Watson
Eric Porter	…	professori Moriarty
Rosalie Williams	…	rouva Hudson
Olivier Pierre	…	Louvren johtaja
Claude Le Saché	…	sisäministeri
Michael Goldie	…	taiteilija
Paul Humpoletz	…	Steiler

Viimeisessä tapauksessa ei oikeastaan ole ongelmaa, joka Holmesin pitäisi ratkaista. Ja koska varsinainen tarina oli liian lyhyt täysimittaiseksi jaksoksi, käsikirjoittaja John Hawkesworth päätti laajentaa novellin alussa mainittua ”erittäin tärkeää tehtävää Ranskan hallitukselta”. Hän teki siitä Mona Lisan varkauden (viittaus vuoden 1911 varkauden), joka selvitetään jakson alussa ja jonka takana Moriarty luonnollisestikin on. Muutoin sovitus seuraa uskollisesti Doylen novellia.

Suomennokset

Novelli suomennettiin ensimmäisen kerran 1904 nimellä ”Viimmeinen tehtävä”. Myöhemmät suomennokset ovat ilmestyneet nimellä ”Viimeinen tapaus”.

• ”Viimeinen tehtävä”
  • 1904: teoksessa Baskervillen koira. Suomennos. Yrjö Weilin
• ”Viimeinen tehtävä”
  • 1907: teoksessa Viimeinen tehtävä. Suomennos. Kevyttä lukemista numero 24. Yrjö Weilin
  • 1919: teoksessa Ameriikkalaisen perijättären häät. Suomennos. Kustannusosakeyhtiö Kirja
• ”Viimeinen tapaus”
  • 1936: teoksessa Laivastosopimus. Suomentanut O. E. Juurikorpi. WSOY
  • 1957: teoksessa Sherlock Holmesin seikkailut. Suomentanut O. E. Juurikorpi. WSOY

Lähteet

• Cox, Michael (1999): A Study in Cellulloid: A Producer's Account of Jeremey Brett as Sherlock Holmes. Saksankielinen käännös, joka ilmestyi Sherlock Holmes. Die komplette erste Staffel DVD-kokoelman oheiskirjassa.
• Nikkonen, Raimo: Arthur Conan Doyle (22.5.1859-7.7.1930) bibliografia. Portti, 1992, nro 1, s. 111–128.
• Salin, Petri: Sir Arthur ja Sherlock Holmesin pitkä varjo. Portti, 1992, nro 1, s. 92–105.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viimeinen tapaus Wikimedia Commonsissa

• "The Adventure of the Final Problem" Project Gutenbergissä
• The Adventures of Sherlock Holmes: The Final Problem Internet Movie Databasessa (englanniksi)