Viestintätieteet

tieteenala, jonka tutkimuskohteena ovat media, informaatio ja vuorovaikutus, viestintävälineet ja niiden sisällöt

Viestintätieteet on tieteenala, jonka tutkimuskohteena ovat media, informaatio ja vuorovaikutus, viestintävälineet ja niiden sisällöt. Viestintätieteet käsittelevät tutkimuskohdettaan useista näkökulmista, kuten humanistisesta, yhteiskuntatieteellisestä, kulttuurintutkimuksellisesta, käyttäytymistieteellisestä sekä taiteellisesta näkökulmasta.

Viestintätieteet tuottavat tietoa viestintäilmiöistä. Tavoitteena on saavuttaa syvällistä ymmärrystä viestinnän eri ilmiöistä. Eri viestintätieteillä on erilaisia lähtökohtia ja lähestymistapoja viestinnän ilmiöihin. Valinnat siitä, millaista tutkimusta tehdään, millaisin käsittein, menetelmin ja aineistoihin perustuen, vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti. Viestintätieteille yhteistä on kiinnostus viesteihin merkkeinä, tavaroina ja artefakteina yksilöllisenä, yhteisöllisenä, yhteiskunnallisena, kulttuurisena ja taloudellisena toimintana. Viestejä voidaan tutkia joko jossakin tietyssä tilanteessa, kasvokkaisviestinnässä ja jonkin välineen muokkaamana ja välittämänä. Näin ollen viestintätieteilijä voi esimerkiksi tutkia yksityisiä tai julkisia viestejä, analysoida niiden merkityksiä tai pohtia viestien saatavuutta teknologisena kysymyksenä.[1]

Viestintätieteiden alaan kuuluvia, Suomessa tutkittavia ja opetettavia oppiaineita ovat: elokuvataide, graafinen suunnittelu, informaatiotutkimus, journalistiikka, kulttuurienvälinen viestintä, mediatiede, mediatutkimus, organisaatioviestintä, puheoppi, puheviestintä, suomen kieli ja viestintä, tiedotusoppi, uusi media, valokuvataide, viestintä, viestintätieteet, yhteisöviestintä. Eri oppiaineiden käyttämät käsitteet ja näkökulmat vaihtelevat suuresti.

Lähteet

muokkaa
  1. Sanna Kivimäki (2005): Pakkoavioliitosta – niin, mihin? Tiedotustutkimus 2005:3, 85–91