Verjuis

Verjuis, hapanrypälemehu (sananmukaisesti vihermehu), oli keskiajalla hyvin suosittu raaka-aine, jolla saatiin hapokasta makua ruokaan. Se valmistettiin raaoista viinirypäleistä puristamalla. Keskiajalla verjuisia saatettiin valmistaa muistakin raaoista hedelmistä tai marjoista (esimerkiksi omenoista ja kirsikoista).

Kuva verjuisin valmistuksesta keskiaikaisessa käsikirjoituksessa.

Verjuis on usein hankalasti saatava raaka-aine, ja nykyisin länsimaisessa keittiössä verjuisin sijaan ruokaan käytetään hieman jotakin sitrusmehua (sitruuna, limetti, greippi, kumkvatti). Etnisistä kaupoista voi kuitenkin löytää libanonilaista verjuisia nimellä hosrum tai iranilaista nimellä abghooreh.

Historia

Platina kirjoittaa verjuisin ominaisuuksista: ”Viinietikka on terävämmän makuista kuin verjuis, joka rauhoittaa polttelevan vatsan hellemmin eikä riuduta tai heikennä kehoa samoin kuin viinietikka. Erityisen hyvä Verjuis on rauhattomalle tai sekaiselle vatsalle ja janoiselle maksalle, jos sitä käyttää sellaisenaan raakana, sillä se menettää osan tehostaan keitettynä.”