Venezuelan maantiede
Venezuelan maantiede kertoo Venezuelan maantieteestä. Venezuela sijaitsee Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Sen itäpuolella on Guyana, eteläpuolella on Brasilia ja länsipuolella on Kolumbia. Venezuelassa on neljä maantieteellistä osaa, jotka ovat Maracaibon allas, Andit, Orinocon alanko ja maan eteläosassa sijaitseva ylänköalue. Venezuelan rannikon läheisyydessä on useita saaria, muun muassa Venezuelan Karibian saaret.[1]
Pinnanmuodot ja vesistöt muokkaa
Andien vuoriston Kolumbiasta Venezuelaan ulottuvat kaksi vuorijonoa ovat Sierra de Perijá ja Cordilla de Mérida. Vuorijonoja kutsutaan Venezuelan Andeiksi. Andeilla on Venezuelan korkein vuorenhuippu, 4 981 metriä korkea Pico Bolivar. Cordilla de Méridan alueella on usein maanjäristyksiä. Maan eteläosassa sijaitseva ylänköalue jatkuu Brasilian ja Guyanan puolelle. Tämän ylänköalueen keskellä on Gran Sabanan alanko. Ylänköalueella on ilmeisesti tapahtunut paljon eroosiota.[1]
Maan pohjoisosassa sijaitsevalle Maracaibon altaalle on eräänlainen geologinen jatke merenpohjan alueella, johon ovat yhteydessä jotkut meren saaret. Maan länsiosassa on Venezuelanlahti. Sen eteläpuolella on Maracaibojärvi.[1]
Venezuelassa on kaksi suurta valuma-aluetta, Atlanttiin laskeva Orinocon vesistö ja Karibianmeren rannalla oleva Maracaibojärven valuma-alue. Orinoco ja sen tärkein sivujoki Caroní kuljettavat noin neljä viidesosaa koko maan pintavalunnasta. Orinocon vesistössä on myös melko harvinainen bifurkaatio. Lähes tasaisella maalla Orinoco haarautuu kahteen uomaan, joista toinen Casiquiare virtaa Amazonin sivujokeen Rio Negroon ja yhdistää näin vesistöt. Maracaibojärveä pidetään toisissa yhteyksissä Etelä-Amerikan suurimpana järvenä, mutta toiset pitävät sitä laguunina tai lahtena. Se on yhteydessä Karibianmereen kanaalin kautta, ja sen pohjoisosassa vesi on murtovettä.[2]
Ilmasto muokkaa
Venezuela sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä, missä vuoden aikojen lämpötilaerot ovat hyvin pieniä. Pääkaupungissa Caracasissa lämpötila on yleensä parikymmentä astetta, mutta Maracaibossa, joka on Etelä-Amerikan kuumimpia kaupunkeja, lämpötila on kuumimmillaan yli 50°C. Touko-lokakuussa on tavallisesti sadekausi, jolloin rankat sadekuurot saattavat aiheuttaa tulvia ja mutavyöryjä. Andien rinteillä ja eteläisellä ylänköalueella vuotuinen sademäärä on noin 3000 mm, mutta Orinocon alangolla on kuivempaa. Siellä vuotuinen sademäärä on 1000–2000 mm.[1] Eniten sataa kesäkuusta lokakuuhun, yli sata millimetriä kuussa.[3] Kuivakausi on joulukuusta maaliskuun lopulle.[2]
Kasvillisuus ja eläimistö muokkaa
Venezuelassa kasvisto ja eläimistö vaihtelee korkeusvyöhykkeittäin. Vuorten alapuolella on trooppista sademetsää, mutta vuorten rinteillä se muuttuu eräänlaiseksi vuoristometsäksi. Vuoristojen rinteillä on myös ruohikkoa ja punanummeaselvennä. Vuoristometsissä kasvaa saniaispuita ja orkideoita. Ruohikkoalueilla kasvaa suuria ruusukekasveja ja laakerikasveja. Alankoalueella Orinocojoen suistossa on mangrovesoita. Rannikon kuivalla alueella on pensaikkoa sekä kaktuksia ja agaaveja. Venezuelan eläimistöstä monipuolisimpia ovat linnut, joita on yli 1300 lajia. Yleisimpiä nisäkkäitä ovat apinat ja jyrsijät. Jossakin esiintyy myös jaguaareja, oselotteja, puumia, vyötiäisiä, tapiireja, silmälasikarhuja ja nenäkarhuja. Orinocojoen suistossa esiintyy kaimaaneja, anakondia ja boakäärmeitä. Sademetsien joissa on piraijoita.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Soili Jääskeläinen, Liisa Honkala, Kirsti Kujanen: Maailmalla, Amerikka, s. 204-205. Welin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-33476-8.
- ↑ a b Heckel ym: Venezuela: Land Encyclopedia Britannica. 24.10.2021. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Climatological information Caracas (Arkistoitu – Internet Archive) WMO / Venezuela Air Force Weather Service (englanniksi)