Veikko Erkkilä
suomalainen toimittaja
Veikko Erkkilä (s. 1947)[1] on suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on tutkinut vuodesta 1980 alkaen Neuvostoliiton Suomeen tekemiä partisaani-iskuja.[2]
Vuonna 1998 Erkkilä ja Risto Arkimies saivat valtion tiedonjulkispalkinnon, Erkkilä teoksesta Vaiettu sota ja Arkimies samasta aiheesta kertovasta Yle TV2:n dokumentista Vaiettu sota, unohdetut uhrit.[3] Erkkilä sai samana vuonna myös Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon.[4]
Teokset
muokkaa- Kittilässä oli kivet kannot aitoina, kuvauksissa avust. Aarno Erkkilä, Aaro Jouhki & Jorma Siitonen. (omakustanne) 1973
- Vaiettu sota: Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin. Helsinki: Arator, 1998. ISBN 952-9619-16-2
- Uskottiin aina parempaan: tarinoita venäjänsuomalaisista, WSOY, 2001. ISBN 951-0-25361-8
- Vienan kuu, WSOY, 2003. ISBN 951-0-27900-5
- Kittilä toisessa maailmansodassa: kertomuksia sotavuosilta 1939-1945 ja sodista selviytymisestä: Kittilän veteraanimatrikkeli, toimittaja ja tekstiosan kirjoittaja: Veikko Erkkilä. Kittilän veteraanimatrikkelitoimikunta, 2004 ISBN 952-91-7764-X
- Maalaamisen ilosta, Reijo Raekallio, toim. Veikko Erkkilä & Reijo Raekallio, 2005 ISBN 952-91-8980-X
- Täälläki on suuri paljous elämää: perinnetietoa Könkäältä ja Rautuskylästä, oim. Veikko Erkkilä. Könkään ja Rautuskylän kyläyhdistys, 2006 ISBN 952-92-0602-X
- Lapin löytäjät: alhainen herra ja Pikku-Jussi, Levi kustannus, 2007 ISBN 978-952-99822-1-9
- Viimeinen aamu: neuvostopartisaanien vaietut jäljet, Otava, 2011 ISBN 978-951-1-25025-8
- Erkkilä, Veikko & Iivari, Pekka: Jätetyt kodit, tuhotut sillat: Lapin sodan monta historiaa. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28762-9
Tunnustukset
muokkaa- Lumilapio-palkinto 1999, Vaiettu sota -kirja (Arator Oy 1998).
Lähteet
muokkaa- ↑ Vaiettu sota : Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin oula.finna.fi. Viitattu 20.8.2023.
- ↑ Sompion kirjasto, viitattu 30.10.2011
- ↑ Valtion tiedonjulkistamispalkinnot 1999 1.4.1999. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 22.3.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ Veikko Erkkilä, Otava, viitattu 20.8.2023 (paina "Lue lisää")