Veikko-Mooses Rinne

suomalainen voimistelunopettaja ja urheiluvalmentaja

Veikko-Mooses Rinne (4. syyskuuta 1906 Asikkala21. joulukuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen voimistelunopettaja ja urheiluvalmentaja.

Hän syntyi kuopukseksi Johan Oskar Gröndahlin ja hänen vaimonsa Maria Sofian (o.s. Karlsson) perheeseen. Vanhemmilla oli pienehkö maatila Kalkkisten kylässä. Sukunimi muuttui myöhemmin Rinteeksi. Isä oli toiminut kauppiaana eri puolilla Päijät-Hämettä. Hän oli myös innokas harrastelijanäyttelijä paikallisessa raittiusseurassa. Perheeseen oli syntynyt 14 lasta, mutta usea heistä oli kuollut jo pienenä. Perheen pojat ryhtyivät myös näyttelijöiksi, heistä tunnetuimpia olivat Jalmari, Joel ja Einar Rinne. Teatteri houkutti myös Veikko-Moosesta, mutta hän valitsi urheilun ja liikunnan. Hän näytteli Ylioppilasteatterissa, ja teatteri pysyi hänen läheisenä harrastuksenaan koko elämän ajan.

Hän valmistui voimistelunopettajaksi 1932 ja työskenteli Vierumäen urheiluopistossa, Teknillisessä korkeakoulussa, Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella ja useissa oppikouluissa, joista pisimpään lehtorina Töölön yhteislyseossa 1953–1969.

Hän oli ensimmäisiä ulkomailla ansioituneita suomalaisia urheiluvalmentajia: Latviassa 1935–1938, jolloin hän valmensi sikäläisiä urheilijoita Berliinin olympiakisoissa 1936, ja Tanskassa 1951–1952, jolloin valmennettavat osallistuivat Helsingin olympialaisiin 1952. Lisäksi hän valmensi Ranskassa, Ruotsissa ja Belgiassa. Hänen kaukaisin valmennuspestinsä oli Pakistanissa 1950–1951.

Hän julkaisi 1938 latviankielisen valmennusoppaan ja 1954 kirjan Voimistellen urheilukuntoon. Hän kirjoitti myös sanomalehtiin matkakuvauksia ulkomaanmatkoiltaan.

Nuoruudessaan hän oli myös kilpaurheilija, lajeina kolmiloikka ja korkeushyppy.

Suomen Kulttuurirahastossa on Veikko-Mooses Rinteen rahasto, joka jakaa apurahoja liikuntatieteen, urheiluvalmennuksen ja teatteriliikunnan edistämiseen

LähteetMuokkaa