Veijo Rönkkönen
Veijo Rönkkönen (25. helmikuuta 1944 Parikkala – 23. maaliskuuta 2010 Parikkala) oli suomalainen kansantaiteilija, ITE-taiteilija, joka sai Suomi-palkinnon vuonna 2007. Hän perusti veistoksilleen puutarhaansa puiston, josta kehittyi nähtävyys Parikkalan patsaspuisto. Hänen kuolemansa jälkeen puiston on ottanut vastuulleen hoitokunta, ja se on saanut eri tahoilta ulkopuolista rahoitusta.[1]
| Veijo Rönkkönen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25.2.1944 Parikkala |
| Kuollut | 23.3.2010 Parikkala |
| Ammatti | paperimies |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvanveisto |
| Taidesuuntaus | ITE |
| Kuuluisimpia töitä | Parikkalan patsaspuisto |
| Palkinnot | |
|
Suomi-palkinto 2007 |
|
Henkilöhistoria
muokkaaRönkkönen syntyi Parikkalan Koitsanlahdella vajaan kilometrin päässä nykyisestä valtakunnan rajasta, nelilapsisen perheen nuorimpana. Sisarusten muutettua kotoa hän jäi asumaan vanhempiensa luokse. Kuusitoistavuotiaana Veijo Rönkkönen meni töihin Simpeleen paperitehtaan kartonkikoneen prässipojaksi. Ensimmäisestä tilistä hän osti kymmenen omenapuun taimea ja perusti kotipihalleen puutarhan, josta tuli myöhemmin merkittävä osa hänen luomaansa taideympäristöä.
Rönkkönen kuntoili ahkerasti, pyöräilyn ja lentopalloilun voitti taiteilijan mielilajina viimeisinä vuosina uinti. Rönkkönen menehtyi sairauskohtaukseen 66-vuotiaana kotonaan Parikkalassa.
Taide
muokkaaRönkkösen suosima taiteenlaji oli maalatut betoniveistokset ja yleisin aihe voimistelevat ihmishahmot. Betoniin on joissain patsaissa yhdistetty esineitä koristeeksi, esimerkiksi ihmishahmoilla voi olla suussaan tekohampaat ja lasipaloista tai maalatuista kivistä on sommiteltu tukkaa tai koruja. Tietämän mukaan ensimmäiset Rönkkösen käyttämät tekohampaat lahjoitti hänen sisarensa.
Rönkkönen muotoili myös puistoaan esimerkiksi perustamalla betonilaatoista polkuja ja maalaamalla talonsa seinät eri värein.
Palkinnot
muokkaaOpetusministeriö myönsi Veijo Rönkköselle Suomi-palkinnon syksyllä 2007. Mietittyään asiaa hetken taiteilija päätti olla menemättä noutamaan palkintoa henkilökohtaisesti. Sen vastaanotti hänen puolestaan valokuvaaja Veli Granö.
Patsaspuisto oli vuoden 2008 kotimainen matkailukohde (Matkailutoimittajien Kilta).[2]
Lähteet
muokkaa- Granö, Veli 2007. Veijo Rönkkösen todellinen elämä. The real life of Veijo Rönkkönen. Maahenki, Helsinki. 167 s. ISBN 978-952-5652-11-6
- Kivirinta, Marja-Terttu 2007. Rönkkönen toivottaa muille hyvyyttä ja iloa, Helsingin Sanomat, 22.12.2007, s. C1
Viitteet
muokkaa- ↑ Parikkalan patsaspuisto herää henkiin 3.5.2011. Yle.fi. Viitattu 23.5.2011.
- ↑ Matkailutoimittajien Killan palkinnot Matkailutoimittajien Kilta. Viitattu 28.1.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Pajari-Kosonen, Leena 2008. Veijo Rönkkönen – alansa huippu. Parikkalan-Rautjärven Sanomien kesälehti Kesäsanomat. Kesäkuu 2008, s. 3.
- Gräno, Veli 2010. Taiteilija Veijo Rönkkönen (muistokirjoitus). Helsingin Sanomat, 30.4.2010, s. C6. Artikkelin verkkoversio
- Mestari on poissa – veistospuisto jäi, Umami 18.7.2010
- Granö, Veli: Joys and Tribulations Immortalised in Concrete
- Zharkov M.V.: Mystery Forest (kirjoittajan valokuvablogi) Northern Europe Museums. 2017. Viitattu 14.11.2017. (englanniksi, venäjäksi)
- Parikkalan Patsaspuisto -verkkosivut