Vasili Barmin

Vasili Aleksandrovitš Barmin (ven. Василий Александрович Бармин; 6. toukokuuta (J: 24. huhtikuuta) 1878 Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta8. heinäkuuta 1932 Tallinna, Viro) oli venäläinen insinööriupseeri, joka toimi Suomen Rakennushallituksen pääjohtajana vuosina 1913–1917.[1][2][3]

Barmin kävi kadettikoulun Tiflisissä Georgiassa ja suoritti vuosina 1895–1898 Nikolain sotilasinsinöörikoulun.[1] Hän valmistui Nikolain insinööriakatemiasta vuonna 1903 ja siirtyi esikuntaupseeriksi insinöörijoukkoihin.[2] Hänet siirrettiin samana vuonna Kaukoitään Kwantungin alueelle ja hän oli Venäjän–Japanin sodan aikana vuonna 1904 Port Arthurin linnoituksen insinööripäällikön apulaisena. Vuosina 1905–1913 Barmin oli Helsingissä Viaporin linnoituksen insinöörikunnan jäsenenä ja myöhemmin yliupseerina.[1] Hän osallistui Pietari Suuren merilinnoituksen rakennustöiden johtoon Tallinnassa.[2] Barmin nimitettiin toisen sortokauden aikana vuonna 1913 Suomen yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtööriksi.[1] Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1914 ja everstiksi huhtikuussa 1917.[2]

Barminin roolia Rakennushallituksen johdossa on luonnehdittu lähinnä virkamiesmäiseksi ja hän oli epäsuosittu suomalaisten alaistensa keskuudessa.[4] Hän puhui hieman ruotsia, mutta ei lainkaan suomea.[5] Häntä pidetään Helsingin Aleksanterinkatu 6–10:ssä sijaitsevan valtion virastotalon (nykyinen Työ- ja elinkeinoministeriö) vuosina 1915–1917 toteutetun yhtenäisen julkisivun toisena suunnittelijana, sillä Magnus Schjerfbeckin signeeraamissa piirustuksissa on myös Barminin hyväksyntä. Barmin joutui eroamaan helmikuun vallankumouksen seurauksena keväällä 1917.[4]

Barmin palveli vielä jonkin aikaa Mäkiluodon rannikkolinnoituksessa.[3] Hän eli myöhemmin emigranttina Virossa. Vuodesta 1920 hän oli Viron puolustusvoimien palveluksessa ja osallistui rannikkolinnoitusten kunnossapitoon.[2] Barmin sai Viron kansalaisuuden 1928.[3] Hän kuoli vuonna 1932 ja hänet haudattiin ortodoksiselle Aleksanteri Nevskin hautausmaalle Tallinnaan.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Rakennushistoriaselvitys – Kuopion lääninhallitus C-talo, s. 124 Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy (Senaatti-kiinteistöt) 2019. Viitattu 13.7.2019.
  2. a b c d e f Бармин Василий Александрович (venäjäksi) Grwar.ru. Viitattu 13.7.2019.
  3. a b c Строительство Морской крепости Императора Петра Великого (venäjäksi) Battal.ee. Viitattu 13.7.2019.
  4. a b Rakennushistoriaselvitys – Aleksanterinkatu 4–10 – Työ- ja elinkeinoministeriö, s. 3, 65–68 Arkkitehtitoimisto Okulus (Senaatti-kiinteistöt) 2010. Viitattu 13.7.2019.
  5. Silja Laine: ”Pilvenpiirtäjäkysymys” – Urbaani mielikuvitus ja 1920-luvun Helsingin ääriviivat, s. 77–78 Turun yliopisto 2011. 2019. Viitattu 13.7.2019.