Wikipedia

Vasemmistoviestintä

Vasemmistoviestintä on vasemmistoliittolaisen kustannustoiminnan etujärjestö. Vuosina 1946–1991 yhdistys toimi nimellä Demokraattisten Kustantajain Liitto (DKL) hoitaen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kustannus- ja kirjapainoyhtiöiden edunvalvontaa.

Vasemmistoviestintä
Perustettu 1.7.1946
Perustaja SKDL
Tyyppi vasemmistolaisen median keskusjärjestö
Toimiala kustantajien edunvalvonta
Kotipaikka Helsinki
Toiminta-alue Suomi
Päätöksentekoelin hallitus (vuoteen 1991 liittotoimikunta)

DKL solmi työehtosopimuksia Kirjatyöntekijäin liiton kanssa 1940-luvulta alkaen.[1][2] 1950-luvulla DKL myös yhtyi kirjatyöläisten Graafisen Teollisuuden Liiton kanssa tekemiin sopimuksiin.[3] DKL teki sopimuksia (ja muuta yhteistyötä[4]) myös Yleisen lehtimiesliiton kanssa.[5] Mainostoimistojen Liiton kanssa DKL teki 1950-luvulla sopimuksia, joissa säädettiin muun muassa palkkioista ja hyvityksistä.[6]

Historia

muokkaa

Yhdistyksen muodostamisesta päätettiin tammikuussa 1946 kokoontuneessa kansandemokraattisten lehtien kokouksessa, jossa valittiin liittoa valmisteleva toimikunta.[7] DKL perustettiin 1. heinäkuuta Helsingissä Vallilan työväentalossa pidetyssä kokouksessa.[8] Liiton tarkoitukseksi määriteltiin ”olla yhdyssiteenä demokraattisten lehtien ja muiden kustannustoimintaa harjoittavien demokraattisten yhteisöjen välillä, edistää niiden toiminnan keskittymistä ja yhdenmukaistamista sekä huoltaa ja valvoa jäsentensä etuja”.[7] Alan muita valtakunnallisia järjestöjä olivat tuolloin Sanomalehtijulkaisijoiden liitto, Maalaisliiton Lehdistö -yhdistys[6] ja SDP:n Työväen Kustannusliikkeiden Liitto.

Kesäkuussa 1950 liiton toimisto muutti osoitteeseen Erottajankatu 15–17[9] ja maaliskuussa 1952 Kotkankadun Lehdistötaloon.[10]

DKL antoi jäsenlehdilleen suosituksia esimerkiksi tilaus- ja ilmoitushintojen korotuksista.[11] DKL auttoi lehtien paperinhankinnassa. Liitto opasti lehtiasiamiehiä valtakunnallisesti[12] ja julkaisi lehteä Demokraattisten lehtien asiamies (Lehtiasiamies) vuosina 1951–1956.

Vuonna 1979 DKL:stä tuli Kansan Sana -lehteä Kuopiossa julkaiseen Kustannusosakeyhtiö Savon Sanan pääomistaja.[13]

1990-luvulla DKL:n tehtävänä oli muun muassa Vasemmistoliiton saaman lehdistötuen jako puolueen lehdille.[14]

2000-luvulla Vasemmistoviestintä on ollut (muun muassa Vasemmistoliiton vaalirahoitusta koordinoineen) Ohjelmatyö-yhdistyksen jäsen.[15]

Yhtiöt ja lehdet

muokkaa
  • Hämeen Yhteistyö Oy (Hämeen Yhteistyö[8]) teki konkurssin 1992
  • Kansankulttuuri Oy[8] (Helsinki) lakkautettiin 1986
  • Kansan Tahto Oy (aik. Kustannusosakeyhtiö Kansan Tahto) (Kansan Tahto 1945–2023, Oulu)
  • Kansan Uutiset Oy (Kansan Uutiset 1956→, Helsinki / Satakunnan Työ 2004–2015)
  • Kansan Ääni 1945–1994 (Vaasa)
  • Kirjapaino Sanan Tie (Hämeen Yhteistyö, Tampere) teki konkurssin 1991
  • Etelä-Suomen Kirjapaino Oy (vuoteen 1952 Kustannusosakeyhtiö Kymen Kansa) (Raivaaja 1945–1959, Kotka) lakkautettiin 1963
  • Kustannusosakeyhtiö Keski-Suomen Työ (Jyväskylän Työväen Sanomalehti Oy) (Keski-Suomen Työ 1947–1956)
  • Kustannusosakeyhtiö Savon Sana / ISV -Julkaisut Oy (Kansan Sana[8] 1945–1992, Itä-Suomen Viikko 1992–1994, Kuopio)
  • Kustannusosakeyhtiö Työn Voitto (Karjalan Kansa 1946–1949, Lappeenranta)
  • Kustannusosakeyhtiö Uusi Päivä (Uusi Päivä[8] 1945–1969, Turku) lakkautettiin 2007
  • Kustannusosakeyhtiö Vapaa Sana[8] (Vapaa Sana 1944–1956, Helsinki / Ny Tid 1945–1947)
  • Kustannusosakeyhtiö Vapaa Savo (Vapaa Savo 1947–1948, Mikkeli)
  • Laatupaino Oy (Turku)
  • Lahden Työväen Kirjapaino
  • Oulun Kirjateollisuus Oy, teki konkurssin 1993
  • Oy Työn Valta (Työn Valta 1945–1950, Hämeenlinna/Lahti)
  • Satakunnan lehtipaino Oy (Yhteisvoiman entisen painon omistaja)
  • Satakunnan Yhteisvoima Oy (Porin Painopalvelu) (Satakunnan Työ 1946–1991, Pori) teki konkurssin 1991
  • Satalehti Oy
  • Terä[7] (SDNL:n lehti 1945–1981, Helsinki)
  • Työkansan Sanomat[8] (1945–1956, Helsinki)
  • Uusi Nainen Oy (Uusi Nainen, SNDL:n lehti, Helsinki)
  • Yhteistyö Oy[8] 1946–199x (vuoteen 1980 Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö, Helsinki) teki konkurssin

Johto

muokkaa

Puheenjohtajat

muokkaa

Sihteerit (asiamiehet)

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Kirjatyöntekijäin työehtosopimus. Työkansan Sanomat, 20.2.1948.
  2. ↑ Kirjaliiton sopimukset sanottu irti. Kansan Uutiset, 29.12.1965.
  3. ↑ Palkkasopimuksia graafisella alalla. Työkansan Sanomat, 12.3.1955.
  4. ↑ Sananvapauden juhla huomenna. Työkansan Sanomat, 1.11.1949.
  5. ↑ YLL:n toimittajat viisipäiväiseen. Kansan Uutiset, 8.5.1966.
  6. ↑ a b Sari Haavisto: Evolution of Marketing Thought and Practice: History of the Finnish Marketing Industry 1883–2020 (Aalto University Publication Series. Business + economy 5/2021), s. 288.
  7. ↑ a b c Demokraattisten Kustantajain Liitto perustettu. Työkansan Sanomat, 4.7.1946.
  8. ↑ a b c d e f g h Demokraattisten kustantajain liitto perustettu. Vapaa Sana, 3.7.1946.
  9. ↑ Demokraattisten kustantajain liiton uusi osoite. Työkansan Sanomat, 8.6.1950.
  10. ↑ Uusi osoitteemme. Työkansan Sanomat, 22.3.1952.
  11. ↑ Lehtemme lukijoille. Työkansan Sanomat, 4.2.1951.
  12. ↑ a b Asiamme näyttää edistyvän. Työkansan Sanomat, 16.12.1951.
  13. ↑ Kustannusosakeyhtiö Savon Sana (Pörssitieto)
  14. ↑ a b Erik Sjöholm: Teknikskiften och nedskärningar från toppen Ny Tid. 17.1.2020.
  15. ↑ Juha-Pekka Tikka: Vasemmistoliiton yhdistykset ketjuttivat vaalirahaa Ilta-Sanomat. 3.6.2008. is.fi.
  16. ↑ a b Demokraattisten Kustantajain Liiton liittokokous. Vapaa Sana, 26.4.1948.
  17. ↑ a b A. Niemistö DKL:n puheenjohtajaksi. Vapaa Sana, 23.4.1951.
  18. ↑ Kuljetustariffien nousu ei lisää valtion tuloja. Suomen Sosialidemokraattio, 12.6.1963.
  19. ↑ Artturi Rönnqvist kuollut. Kansan Uutiset, 16.9.1963.
  20. ↑ Lehdistöviikko ajalla 24.10.-1.11.. Kansan Uutiset, 22.10.1964.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vasemmistoviestintä&oldid=22543533”