Wikipedia

Vartinojan tuulivoimapuisto

tuulivoimapuisto Siikajoella

Vartinojan tuulivoimapuisto, jonka perään kirjoitetaan toisinaan järjestysnumero 1, on Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoen Kivivaaralla sijaitseva tuulivoimapuisto, jossa toimii 9 tuulivoimalaitosta. Niiden kokonaiskapasiteetti on 24 megawattia. Tuulivoimapuiston on rakentanut Vartinoja I Ky [4], sen omistaa Exilion Tuuli Ky ja sitä operoi St1 Oy [1].[5][6][7][2]

Vartinojan tuulivoimapuisto 1
Valtio Suomi
Sijainti Siikajoki
Koordinaatit 64°47′24″N, 24°54′54″E
Valmistunut 2015 [1][2]
Perustaja TerraWinD Oy [3]
Rakennuttaja Vartinoja I Ky [4]
Omistaja Vartinoja I Ky (Exilion Tuuli Ky) [1]
Operaattori St1 Oy [1]
Tuulivoimapuisto
Tyyppi maatuulivoimalaitos
Puistojännite 20 kV [3]
Liittymisjännite 110 kV [3]
Korkeus 22–32 m [5]
Pinta-ala 2,0 km² [5]
Tuulivoimalat 9 × Alstom ECO122 (2,7 MW) [1][6]
Kapasiteetti 24,3 MW [6]
Kartta
Vartinojan tuulivoimapuisto 1

Yleistä muokkaa

Tuulivoimapuisto sijaitsee Siikajoen pohjoispuolella ja Kivivaaran eteläpuolella pienen peltoaukean ympärillä. Tuulipuiston läpi virtaa pieni Vartinoja, joka on Turveojan sivu-uoma. Tuulipuistosta on matkaa kirkonkylälle 9 kilometriä ja Ylipään kylälle kolme kilometriä. Siikajoen kuntakeskukseen Ruukkiin on matkaa 15 kilometriä. Tuulipuiston pituus on 3,9 kilometriä, leveys 1,3 kilometriä, ja kaikki voimalaitokset sisällensä sulkevan alueen pinta-ala on 2,0 neliökilometriä.[5]

Tuulivoimalaitokset ovat ranskalaisen Alstomin valmistamaa ECO122-mallia, jonka napakorkeus on 119 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 122 metriä, ja jonka kapasiteetti on 2,7 megawattia.[1][7] Tornit ovat hybridirakenteisia, jossa betonisen jalustan päälle on kiinnitetty teräsrunkoinen lieriö. Turbiinit valmistettiin Espanjassa keväällä 2015.[8] Voimalat sijaitsevat 22–32 metrin korkeudella mpy.[5]

Voimaloiden tuottama sähkö johdetaan maakaapeleilla 20 kilovoltin jännitteellä alueen sisäpuolella sijaitsevalle muuntoasemalle. Sieltä tuotettu sähkö johdetaan 110 kilovoltin siirtolinjaa myöten Ruukkiin, jossa sähkö kytketään kantaverkkoon.[3][5]

Historiaa muokkaa

Suunnittelu muokkaa

Hankkeen alullepanija oli TerraWind Oy, jonka omistajia olivat suomalainen WinWinD ja virolainen Tuuletar Oü. YVA-menettelyn arviointiohjelman esipuheessa rajattiin tuulivoimahanke Vartinojalle (730 hehtaaria) ja Isonevalle (2 000 hehtaaria), jotka sijaitsevat parin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Vartinojan hankealue sijaitsee Siikajoen pohjoispuolella ja Isoneva sen eteläpuolella. Tavoitteena oli rakentaa tuulivoimapuisto, jonka kapastiteetti olisi lupamenettelyn tuloksesta riippuen 9–23 tuulivoimalalla 18–129 megawattia. Tuotettu sähkö oli tarkoitus johtaa Vartinojalta omalla 110 kilovoltin sähkölinjalla Siikajokea ylävirtaan päin Ruukkiin, missä sijaitsi Ruukin sähköasema. Isonevan sähkö siirtyisi omalla linjalla ensin Vartinojalle. Vartinojan alueelle oli tarkoitus laajentaa, jolloin laajennuksen nimi esiintyi hankekuvauksissa nimellä Vartinoja II.[3]

TerraWindin toinen pääomistaja WinWinD haettiin vuonna 2013 konkurssiin ja se oli jo ennen tätä luopunut Vartinojan ja Isonevan hankkeista. Tammikuussa TerraWind jaettiin kahtia. Syntyi yhtiöt Isonevan Tuulipuisto Oy tammikuussa 2013 [9] ja Vartinoja I Ky marraskuussa 2013 [10]. Vartinoja I Ky:n omistajiksi tulivat LähiTapiola (TuuliTapiola) ja TuuliSaimaa [4].

Rakentaminen muokkaa

Alstom allekirjoitti lokakuussa 2014 sopimuksen yhdeksän ECO122-tuulivoimalaitoksen toimittamiseksi Siikajoelle. Sopimuksessa Alstom sitoutui asentamaan voimaloiden perustuksille tuulivoimalaitokset, asentamaan ja ottamaan ne käyttöön. Lisäksi Alstom sitoutui teettämään käyttö- ja kunnossapitopalvelut seuraavien 12 vuoden aikana eli vuoden 2026 loppuun saakka. Voimaloihin tuli talvivarustus, jolloin niissä on jäänestojärjestelmät ja kyky toimimaan kovilla pakkasilla. Sopimuksen arvo oli 35 miljoonaa euroa.[4][8] Tuulivoimapuisto valmistui vuonna 2015.[2]

Uutiset muokkaa

Siikajoen kunnanvaltuusto hyväksyi toukokuussa 2014 niin kutsutun Vartinoja II:n eli Vartinoja tuulivoimapuisto 1:n laajennushankkeen osayleiskaavan, mutta siitä valitettiin. Lopulta asia käsiteltiin Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joka kumosi osayleiskaavan elokuussa 2016. Syy kumoamiseen oli kaavan valmistelun menettelyvirheet ja riittämättömät luontoselvitykset. Oikeus katsoi erittäin uhanalaiseksi luokitellun arosuohaukan pesimärauhan niin tärkeäksi, että luontoselvityksen täydentäminen tältä osin ei tehty.[11][12]

LähiTapiolan omisti TuuliTapiolan ja oli perustamassa myöhemmin Exilion Management Oy:n, joka jatkoi vuonna 2019 perustamansa Exilion Tuuli Ky:n avulla TuuliTapiolan tuulivoimaloiden hallintaa. Exilion Tuulen omistajiksi tuli alussa LähiTapiola, Keskinäisen Työeläkevakuutusyhtiö Elo, Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritas ja Valtion Eläkerahasto. Tässä yhteydessä Vartinojan tuulipuisto siirtyi Exilion Tuulen omistamaksi.[13]

Tuulivoimapuiston valmistuttua suoritettiin vuosina 2016–2017 melumittauksia. Kuitenkin tuulipuiston meluhaitoista valitettiin tämänkin jälkeen Siikajoen kuntaan ja lopulta myös oikeuteen asti. Siikajoen kunta määräsi vuosina 2018 ja 2020 tuulivoimapuiston omistajaa mittaamaan uudelleen voimaloidensa melua kesäkuun loppuun mennessä. Yhtiö ei suorittanut uusintamittausta kummallakaan kertaa, vaan valitti lopulta päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikeus päätti, ettei melumittausta tarvitse enää mitata uudelleen.[12][14][15][16]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Exilion Tuuli Ky exilion.fi. Helsinki: Exilion Management Oy. Viitattu 21.4.2024.
  2. ↑ a b c Toiminnassa olevat & puretut voimalat (EXCEL) tuulivoimayhdistys.fi. 31.12.2023. Helsinki: Suomen Tuulivoimayhdistys. Viitattu 21.4.2024.
  3. ↑ a b c d e Siikajoen Vartinojan ja Isonevan tuulivoimapuistot (PDF) (YVA-menettelu, arviointiohjelma) ymparisto.fi. 5.5.2012. Espoo / Turku: TerraWinD Oy / AIRIX Ympäristö Oy. Viitattu 21.4.2024.
  4. ↑ a b c d Alstom toimittaa yhdeksän ECO122 -tuuliturbiinia Vartinojan tuulipuistoon promaintlehti.fi. 20.10.2014. Helsinki: Kunnossapitoyhdistys Promaint ry. Viitattu 21.4.2024.
  5. ↑ a b c d e f Vartinojan tuulivoimapuisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.4.2024.
  6. ↑ a b c Siikajoki-Vartinoja I www.thewindpower.net. Ranska: The Wind Power. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b Alstom Power 122 www.thewindpower.net. 13.8.2018. Ranska: The Wind Power. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b Alstom toimittaa yhdeksän ECO122 -tuuliturbiinia Vartinojan tuulipuistoon alstom.com. 24.9.2014. Alstom. Viitattu 23.4.2024.
  9. ↑ Isonevan Tuulipuisto Oy kauppalehti.fi. Helsinki: Kauppalehti/Alma Talent Oy. Viitattu 21.4.2024.
  10. ↑ Vartinoja I Ky kauppalehti.fi. Helsinki: Kauppalehti/Alma Talent Oy. Viitattu 21.4.2024.
  11. ↑ KHO kumosi Var­tin­oja II -kaavan siikajokilaakso.fi. 29.08.2016. Oulu: Kaleva365 Oy. Viitattu 30.4.2024.
  12. ↑ a b Kallio, Vappu: Tuu­li­voi­ma­la­työ­maat hil­je­ne­vät pariksi vuo­dek­si raahenseutu.fi. 18.12.2017. Raahe: Kaleva365 Oy. Viitattu 30.4.2024.
  13. ↑ Uusiutuvaan energiaan panostava Exilion Tuuli Ky hankki omistukseensa kolme tuulivoimapuistoa ja suunnittelee 300 M euron sijoitusta uusiutuvaan energiaan epressi.com. 29.4.2019. Helsinki: Exilion Management Oy. Viitattu 23.4.2024.
  14. ↑ Junttila, Kirsi: Var­tin­ojan melua puidaan oi­keu­des­sa raahenseutu.fi. 18.10.2020. Raahe: Kaleva365 Oy. Viitattu 30.4.2024.
  15. ↑ Junttila, Kirsi: Var­tin­ojan melut mi­tat­ta­va sakon uhalla, esittää Sii­ka­joen tek­ni­nen lau­ta­kun­ta siikajokilaakso.fi. 5.2.2020. Oulu: Kaleva365 Oy. Viitattu 30.4.2024.
  16. ↑ Murtovaara, Helge: Var­tin­ojan tuu­li­puis­ton me­lu­ta­soa ei tar­vit­se uu­del­leen mitata raahenseutu.fi. 19.1.2022. Raahe: Kaleva365 Oy. Viitattu 30.4.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vartinojan_tuulivoimapuisto&oldid=22359558”