Valvottu koevapaus
Valvottu koevapaus tarkoittaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangin sijoittamista valvotusti vankilan ulkopuolelle ennen ehdonalaisen vapauden alkua. Suomessa valvottu koevapaus voi alkaa aikaisintaan kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapautta. Koevapausjärjestelmä tuli Suomessa voimaan lokakuussa 2006[1], ja laki valvotusta koevapaudesta (629/2013) astui Suomessa voimaan tammikuun alusta 2014[2].
Valvotun koevapauden tarkoituksena on edistää tuomitun hallittua ja suunnitelmallista vapautumista sekä vangin sijoittumista yhteiskuntaan. Ennen koevapauteen sijoittamista vankila arvioi koevapauden edellytysten täyttymistä. Mikäli ne täyttyvät, vankila alkaa valmistella yhdessä vangin kanssa hänen sijoittamistaan koevapauteen. Koevapautta varten laaditaan toimeenpanosuunnitelma, johon sisältyy muun muassa koevapaudessa olevan asuminen, toimintavelvoite ja valvonta.[3] Aloite koevapauden valmistelusta voi tulla joko vangilta itseltään tai vankilan työntekijältä[1].
Koevapaus edellyttää, että vanki sitoutuu olemaan päihteetön koko koevapauden ajan, noudattamaan hänelle asetettuja yhteydenpitovelvoitetta ja koevapaudelle määrättyjä muita ehtoja. Koevapauden aikana vanki velvoitetaan osallistumaan erilaisiin toimintoihin, joita voivat olla esimerkiksi työ, opiskelu, asevelvollisuus tai kuntoutus.[1] Pääsääntöisesti koevapauteen sijoitetun on oltava öisin (yleensä kello 21–6 välisenä aikana) kotona, ellei esimerkiksi säännöllisen työssä käymisen takia ole tarkoituksenmukaista sopia toisin. Seksuaalirikoksista tuomituilla voidaan asettaa ehdoksi myös sitoutuminen rikoksen uusimisen ehkäisemiseksi tarkoitettuun lääkehoitoon.[4]
Valvottua koevapautta valvotaan vankilan järjestämillä teknisillä laitteilla, jotka mahdollistavat koevapaudessa olevan liikkumisen seurannan sekä säännöllisen yhteydenpidon koevapaudessa olevan ja vankilan välillä. Laitteina voi olla esimerkiksi matkapuhelin ja GPS-paikannin. Koevapaudessa olevan pitää myös ilmoittautua välillä vankilaan, minkä yhteydessä koevapaudessa olevalta voidaan tarvittaessa vaatia virtsa-, veri- tai sylkitesti tai suorittaa puhalluskoe, joiden tarkoituksena on valvoa päihteettömyyttä. Valvotun koevapauden viimeisenä päivänä koevapaudessa olevan on tultava vankilaan vapauttamiseen liittyviä toimenpiteitä varten.[1]
Velvollisuuksien rikkomisesta voi seurata suullinen huomatus, kirjallinen varoitus, koevapauden määräaikainen tai kokonaan peruuttaminen.[4][5]
Valvotun koevapauden on havaittu vähentävän vankien rikoksenuusimisriskiä. Suljetusta vankilasta vapautuvista 40 prosenttia uusii rikoksen kolmen vuoden sisällä ja puolet viiden vuoden sisällä. Valvotun koevapauden kautta vapautuvien uusimisprosentti on suunnilleen puolet tästä.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Tätä tarkoittaa valvottu koevapaus Keskisuomalainen. Viitattu 8.8.2018.
- ↑ Laki valvotusta koevapaudesta 2013/629
- ↑ Valvottu koevapaus Rikosseuraamuslaitos. Arkistoitu 8.8.2018. Viitattu 8.8.2018.
- ↑ a b Valvottu koevapaus Rikosseuraamuslaitos. Arkistoitu 8.8.2018. Viitattu 8.8.2018.
- ↑ Rikoslaki 2c luku 8 § (39/1889, muut. 780/2005) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen vankiloita yli 14 vuotta johtanut Esa Vesterbacka vähentäisi vankiloiden määrää ja suuntaisi voimavarat rikollisuuden ehkäisyssä lapsiin Yle Uutiset. 28.7.2019. Viitattu 28.7.2019.