Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat vuoden 2000 alusta voimaan astuneen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen maankäytön suunnittelujärjestelmän eli kaavoituksen uusi elementti verrattuna aikaisempaan rakennuslakiin. Taustalla on valtion viranomaisvalvonnan ja kaavojen vahvistusmenettelyn poistuminen lainmuutoksen yhteydessä ja ympäristöhallinnon roolin muuttuminen enemmän ohjauksen ja neuvonnan suuntaan. Kaavoitusvalta ja -vastuu jäi kunnille. Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla haluttiin luoda laissa luotujen kaavojen sisältövaatimusten rinnalle tiukemmin kuntien kaavoituskäytäntöjä yhdenmukaisina pitävä järjestelmä, jolla pystyttäisiin takaamaan kaavoituksen laatutaso kaikissa kunnissa. Toinen syy tavoitteiden asettamiseen on valtakunnallisten intressien puutteellinen välittyminen kuntakaavoihin vanhojen seutukaavojen kautta.

Tavoitteisto on valtioneuvoston hyväksymä (30.11.2000) ja saanut lainvoiman 26.11.2001. Tavoitteisto sisältää kuusi tavoitekokonaisuutta, jotka jakautuvat yleis- ja erityistavoitteisiin. Yleistavoitteet eivät yleensä koske yksityiskohtaisia kaavoja. Tavoitteet on esitetty kirjallisesti ja ne ovat luonteeltaan yleispiirteisiä toimintaohjeita ja puitteita asioista, joita tulee ottaa huomioon eri kaavatasoilla. Tavoitteet eivät siis pidä sisällään sinällään huomioon otettavia suunnitteluratkaisuja, vaan tavoitteiden konkretisointi on jätetty kaavajärjestelmän tehtäväksi. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet koskevat myös valtion viranomaisten toimintaa. Soveltamisohjeiden mukaan tavoitteen sanamuoto ratkaisee sen, kuinka laajasti tavoitetta sovelletaan.

TavoitekokonaisuudetMuokkaa

  1. toimiva aluerakenne
  2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu
  3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat
  4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto
  5. Helsingin seudun erityiskysymykset
  6. luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet.

Aiheesta muuallaMuokkaa