Avaa päävalikko

Valkopäätiainen (Cyanistes cyanus) on sinitiaiselle läheistä sukua oleva tiainen.

Valkopäätiainen
Azure tit by Vincent van der Spek.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tiaiset Paridae
Suku: Sinitiaiset Cyanistes
Laji: cyanus
Kaksiosainen nimi

Cyanistes cyanus
(Pallas, 1770)

Synonyymit

Parus cyanus

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Valkopäätiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkopäätiainen Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Valkopäätiainen on pituudeltaan 12–13 cm, ja se painaa 11–13 g. Se on kuin sinitiaisen vaalea kopio: päälaki ja alapuoli ovat valkoiset ja siivellä on valkoiset kuviot. Pyrstössä on laajat valkoiset reunakuviot. Muu puku on väriltään hailakan sininen.

On esitetty, että viimeinen jääkausi eristi sini-/valkopäätiaislajin kahdeksi erilliseksi populaatioksi, joiden muuntelu kehittyi eri suuntaan. Lajit risteytyvät keskenään.

LevinneisyysMuokkaa

Valkopäätiaista tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolella. Laji on paikkalintu, vaikka joskus esiintyy lyhytmatkaista vaeltelua. Sen elinalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopan kannan koko on 5 800–22 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Suomessa lajia on havaittu noin 30 kertaa, ja nykyään havaintoja kertyy vain satunnaisesti. 1970-luvulla laji pesi varmuudella kahdesti, Tohmajärvellä ja Turussa. Valkopäätiainen havaittiin vuonna 2007 Uuraisilla[2] (Rariteettikomitea ei ole vielä tarkastanut havaintoa) ja 30. tammikuuta vuonna 2010 Siikajoella,[3] sekä loppusyksyn 2015 ja kevään 2016 aikana Helsingin Fastholmassa.

ElinympäristöMuokkaa

Viihtyy erityisesti joenvarsien lehtimetsissä.

LisääntyminenMuokkaa

Valkopäätiainen pesii puussa tai seinässä olevaan koloon. Naaras munii kymmenkunta valkoista munaa, joissa on punaruskeita pilkkuja. Se hautoo kaksi viikkoa. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia 17-20 päivän ajan.

RavintoMuokkaa

Valkopäätiainen syö keväästä syksyyn hyönteisiä ja muita selkärangattomia, talvella siemeniä ja pähkinöitä.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Cyanistes cyanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
  2. Lajien ensihavainnot Keski-Suomessa Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys.
  3. Lintutilanne Suomessa 2.2.2010 www.birdlife.fi. Viitattu 19.2.2010.
  4. Oiseaux.net

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Vuorisalo, Timo (artikkelissa Evoluutio ei ole uskon asia, toim. Roope Lipasti) 2006: – Turun Sanomat. Viikkoliite 9.9.2006 s. 3. Turku.
  • Järvinen, Hannu M. & Rauste, Visa 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* pesivänä Tohmajärvellä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 58. SLY.
  • Hurme, Timo 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Vaasassa 1973. – Lintumies 2.1976 s. 58. SLY.
  • Jokinen, Markku, Jussila, Matti, Kuikka, Yrjö, Lehtinen, Ossi, Palmgren, Jörgen & Uusivuori, Pertti 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Helsingissä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY.
  • Lehtonen, Raimo 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* risteytyneenä sinitiaisen kanssa Turussa. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY.
  • Liesma, Jorma 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Valkeakoskella 1975. – Lintumies 2.1976 s. 60. SLY.
  • Tiussa, Jouko 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Pyhäselällä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY.