Valkokarhunköynnös

Valkokarhunköynnös (Calystegia sepium, syn. Convolvulus sepium suppilokiertojen suvussa[3]) on kiertokasveihin kuuluva monivuotinen köynnöstävä ruoho. Laji on tunnettu myös nimillä karhunköynnös ja isokierto. Nykyinen valkokarhunköynnöksen laji vastaa taksonomisesti karhunköynnöksen nimialalajia sepium.[3]

Valkokarhunköynnös
Calystegia sepium - tara-seatapp.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Pääjakso: Putkilokasvit Tracheophyta
Alajakso: Siemenkasvit Spermatophytina
Luokka: Koppisiemeniset Magnoliopsida
Kladi: Kaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Solanales
Heimo: Kiertokasvit Convolvulaceae
Suku: Karhunköynnökset Calystegia
Lajiryhmä: Karhunköynnösryhmä
Laji: sepium
Kaksiosainen nimi

Calystegia sepium
(L.) R.Br.[2]

Synonyymit
  • Convolvulus sepium L.
  • Calystegia sepium ssp. sepium
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Valkokarhunköynnös Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkokarhunköynnös Commonsissa


Tieteelliset nimet: Räty 2012.

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Valkokarhunköynnös on jopa kolmemetriseksi kasvava ruohovartinen köynnös. Lehdet ovat isot ja herttamaiset. Varsi ja lehtiruodit ovat kaljuja. Kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa muutaman senttimetrin mittaisten perien päissä. Teriöt ovat suuret, 3–5 senttimetriä leveät, suppilomaiset ja väriltään valkoiset. Kukkien väritys saattaa olla myös punertava, vaikka vaaleanpunakukkaiset kasvit kuuluvat yleensä muihin karhunköynnöksiin. Valkokarhunköynnöksen hedelmänä on kota. Valkokarhunköynnös muistuttaa myös lähisukuista peltokiertoa (Convolvulus arvensis), mutta on sitä selvästi suurempi.

ElinympäristöMuokkaa

Suomessa valkokarhunköynnös kasvaa alkuperäisenä harvinaisena etelärannikon merenrannoilla muun muassa pensaikoissa ja levävalleilla. Valkokarhunköynnös on Suomessa myös koristekasvina viljelty ja sitä tavataan usein viljelykarkulaisena puutarhoissa, joutomailla, asutuksen lähellä pensaikoissa ja kaatopaikoilla. Se on uustulokkaana melko laajalle levinnyt Etelä-Suomessa ja paikoin Keski-Suomessa.

LähteetMuokkaa

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 484. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

ViitteetMuokkaa

  1. Maiz-Tome, L.: Calystegia sepium IUCN Red List of Threatened Species. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)
  2. Plant of the World online: Calystegia sepium (englanniksi) Viitattu 30.1.2020.
  3. a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 95)

Aiheesta muuallaMuokkaa