Wikipedia

Valko-Venäjän presidentinvaalit 2006

(Ohjattu sivulta Valko-Venäjän presidentinvaali 2006)

Valko-Venäjän presidentinvaalit 2006 järjestettiin 19. maaliskuuta 6 586 äänestyspaikalla Valko-Venäjällä ja 41 äänestyspaikalla ulkomailla. Vaalissa tuli yli puolen noin 7 000 000 äänestäjästä äänestää, jotta tulos olisi pätevä jo ensimmäisellä kierroksella.

Aljaksandar Milinkevitšin julistetta kantava agitaatioteline

Valko-Venäjän keskusvaalilautakunta ilmoitti vaalitulokseksi 20. maaliskuuta 2006 kello 02:45 Aljaksandr Lukašenkan voittaneen ensimmäisen ja ainoaksi jäävän vaalikierroksen saamalla 82,6 %:n kannatuksen.

Tarkkailuarvioita muokkaa

ETYJ vastaan muokkaa

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ei pidä vaaleja kriteereiden mukaisena. Valtiovallan käyttö laajoihin kiinni ottamisiin osoittivat, että yhdistymis- ja kokoontumis- sekä ilmaisuvapauteen puututtiin tavalla, mikä osoittaa, ettei poliittista kilpailua sallita.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamenttivaltuuskunta lähetti vaalia tarkkailemaan yli 500 tarkkailijaa 38 maasta.

Parlamenttivaltuuskunnan puheenjohtajan ja lyhytaikaisten vaalitarkkailijoiden erikoiskoordinaattorin, yhdysvaltalainen edustajainhuoneen jäsenen Floridasta, Alcee Hastingsin mukaan valkovenäläiset ansaitsevat parempaa. Opposition ehdokkaiden rohkeat ponnistelut aidon vaihtoehdon tarjoamiseen presidentiksi turmeltiin valtion viranomaisten toimin. ("The Belarusian people deserve better. The courageous efforts of the opposition candidates to offer voters a genuine choice for president were obstructed by actions by state authorities,")

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston pitkäaikaisten vaalitarkkailijoiden johtaja, suurlähettiläs Geert-Hinrich Ahrens lisäsi, että hän ei olisi halunnut mitään muuta kuin voida antaa myönteinen lausunto juuri tarkkaillusta vaalista. Valitettavasti vaalissa esiintyi liian paljon vakavia kansainvälisten vaalinormien loukkaamisia. ("I would have liked nothing more than to be able to make a positive statement about the election we just observed. Unfortunately, there were too many serious violations of international election standards.)[1]

Yhdysvaltain hallitus vastaan muokkaa

Yhdysvaltain hallitus ei pidä vaaleja kriteereiden mukaisena ja harkitsee viisumikieltoa valkovenäläisille päättäjille Yhdysvaltoihin.[2]

Itsenäisten valtioiden yhteisö puolesta muokkaa

Itsenäisten valtioiden yhteisö lähetti vaaleihin 467 tarkkailijaa vaalien kaiken kaikkiaan 1 235 vaalitarkkailijasta. IVY:n tarkkailijoiden puheenjohtaja Vladimir Rušailon mukaan maaliskuun 19 päivän vaalit järjestettiin maassa voimassa olevan vaalilain mukaisesti. («Выборы 19 марта проведены в соответствии с нормами действующего в стране избирательного законодательства»).

Hänen mukaansa havaitut puutteet olivat luonteeltaan teknisiä ja koskivat esimerkiksi epämukavia äänestyskoppeja jne.

Hänen mielestään oli hyvä, että yksi paikallisvaalilautakunta järjesti Hrodnassa verkkosivuston, millä oli 2 000 kävijää.

Rušailon mukaan oppositio yritti järjestä luvattomia kokouksia ja Valko-Venäjän viranomaiset takavarikoivat yli miljoona kappaletta laittomia vaalimainoksia.[3]

Venäjän ja Valko-Venäjän parlamenttivaltuuskunnan vaalitarkkailijoiden päärkoordinaattorin, Venäjän valtakunnanduuman varapuhemies Sergei Baburinin mukaan tasavaltalaispalatsin tiedotuskeskuksessa parikymmentä venäläistä, georgialaista, latvialaista ja unkarilaista ja muunmaalaista suhtautuivat myönteisesti näkemäänsä.[3]

Britannian Helsinki-komitea muokkaa

Oxfordin yliopistossa historiaa opettava Mark Elmond Britannian Helsinki-komiteasta totesi, että kun muut valtiot yrittävät vaikuttaa vaalitulokseen, on tulos päinvastainen. Hänen mielestään on valitettavaa, että lännestä tulee vain yhdenlaisia mielipiteitä. Hänen mukaansa hän on vaaleissa osoittaakseen, ettei ryhmillä, missä on oikeusvalvoja ja mitkä arvostelevat Valko-Venäjää, ole oikeutta monopoliin. («Когда другие государства пытаются влиять на результаты выборов — это, как правило, дает обратный результат, — сказал Элмонд, который преподает историю в Оксфорде. — Мне очень жаль, что с Запада до вас доходит только одна точка зрения. Я здесь, чтобы показать, что у тех групп наших правозащитников, которые критикуют Беларусь, нет права на монополию».)[3]

Ehdokkaat muokkaa

Ehdokkaina vaaleissa olivat istuva presidentti Aljaksandr Lukašenka, liberaalidemokraattisen puolueen Sjarhei Haidukevitš, sosiaalidemokraattisen puolueen, Valko-Venäjän valtionyliopiston entinen rehtori Aljaksandar Kazulin ja oppositiokoalition Aljaksandr Milinkevitš.

Vaaliväärennysepäilyjä muokkaa

Oppositio epäili vaalivilppiä jo ennen vaalin alkua. Vaaliin osallistui runsaasti kansainvälisiä tarkkailijoita. ETYJin mukaan vaalikampanjan aikana käytettiin valtion valtaa vaalikampanjan tukena ja suoritettiin laajoja kiinniottoja. Valko-Venäjällä pelättiin muiden Euroopan entisten neuvostotasavaltojen kaltaista vallankumousta, joka syrjäyttäisi entisen johdon ja varauduttiin tarkasti sen varalta. Lukašenka varoitti ennen vaalin alkua "katkaisevansa niskan kuin ankanpojilta" vallankumousyrittäjiltä.

Opposition ehdokasselvennä on lausunut Lukašenkan voittavan maanvyörymävoitolla, noin 70 prosentilla, mutta että puolet valkovenäläisistä nauraa vaalitulokselle. Opposition mukaan ilman mahdollista vaaliväärennöstä presidentti voittaisi alle 50 prosentilla, jolloin vaalissa jouduttaisiin järjestämään toinen kierros.

Opposition reaktio tulokseen muokkaa

 
19. maaliskuuta

Aljaksandr Milinkevitš väitti vaalipäivän iltana Minskissä Oktjabrskaja -aukiolla, että vaalitulos ei ole oikea ja että istuvan presidentin kannatus olisi vain noin 45 prosenttia Valko-Venäjällä ja Minskissä 30 prosenttia.[4][5]

Milinkevitš pyrkii osoittamaan vaalituloksen vääräksi ja mitätöimään sen. Mielenosoituksessa Minskissä oli eri lähteiden mukaan kymmenisen tuhatta tai muutamia kymmeniä tuhansia osallistujia. Vaatimukset vaihtelivat presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen uusimisesta, tai vähimmällään presidentinvaalin toisen kierroksen järjestämiseen eniten ääniä saaneiden ehdokkaiden kesken.[6]

Uusi mielenosoitus oli tarkoitus järjestää seuraavana päivänä. Mielenosoitukseen liittyen Milinkevitš totesi, että Miliisit ovat jo puolellamme. He ovat rehellisiä ihmisiä eivätkä enää toteuta laittomia määräyksiä.[4]

Lukašenkalla on tosin vahvasti armeijan tuki puolellaan, ainakin ennakkoäänien mukaan hän oli saanut ainakin armeijan tukikohdista ja sairaaloiden äänistä 98,4 prosenttia. Lukašenka julisti vallankumouksen epäonnistuneeksi ja vaalin näyttäneen ”kuka on pomo” Valko-Venäjällä. Hänen mukaansa Ukrainan parlamenttivaalit näyttävät lopullisesti (liberaalien) vallankumousten kannatuksen.

Maanantaina Minskin keskustaan kerrottiin kerääntyneen 4 000-7 000 ihmisen joukon huutamaan iskulauseita.[7] BBC:n kirjeenvaihtajan mukaan maassa ei näy merkkejä Ukrainan kaltaisista tapahtumista.[8]

Kansainvälinen reaktio muokkaa

Yhdysvaltain ulkoministeriö kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja sanoi tukevansa saatimuksia uudesta kierroksesta. Yhdysvallat on aiemmin kutsunut Valko-Venäjää ”tyranniaksi” ja käyttänyt miljoonia maan ”demokratian tukemiseen.” Jossain valkovenäläisissä ulkomaiden puuttuminen asioihin on herättänyt myös vastareaktioita.[6]

Euroopan unioni valitti vaalin ”pelottelun ilmapiiristä” ja tuomitsi odotetusti tuloksen. ETYJ sanoi, etteivät Valko-Venäjän vaalit olleet vapaat tai rehelliset.[9] Vaalitarkkailijoiden mukaan opposition tukijoita vangittiin, ja kokoontumis- ja ilmaisunvapautta rajoitettiin.

Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti Saksan jatkavan Valko-Venäjän opposition tukemista. Euroopan komissio on julkisti 26. helmikuuta kaksivuotisen, EU-rahoitteisen radioaseman, joka lähettää tunnin mittaisen ohjelman maahan joka aamu.[10] Myös Puola on perustanut oman Valko-Venäjälle suunnatun radioasemansa.[11]

IVY-maat ja Venäjä kehottivat kunnioittamaan vaalin tulosta.

Lukašenkan kannatus muokkaa

Lännessä Lukašenka on kuvattu epäsuosittuna diktaattorina.

Kuitenkin tammikuussa järjestetyssä vilnalaisen Gallup/Baltic Surveysin gallupissa Lukašenkaa kannatti 55 prosenttia valkovenäläisistä, joten hän voittaisi myös rehelliset ja vapaat vaalit.[12]

Lukašenkan kannatuksen syynä on etenkin hänen edustamansa turvallisuus ja jatkuvuus. Virallisesti maan talous on ollut tasaisessa kasvussa viimeiset neljä vuotta ja työttömyys on 1,5 prosenttia, kun taas esimerkiksi talousuudistuksien tielle lähteneessä Puolassa se on 20 prosenttia. Valko-Venäjän keskipalkka on 205 Yhdysvaltain dollaria kuussa, mutta myös hinnat ovat säännellyt ja alhaiset. Kahden slovakialaisen järjestön tekemän kyselyn mukaan 24 prosenttia valkovenäläisistä pitää taloustilannettaan hyvänä tai erinomaisena, 59 prosenttia kohtalaisena ja 13 prosenttia huonona.

Myös BBC:n Minskin kirjeenvaihtaja Emma Simpsonin mukaan Lukašenkalla on autoritaarisuudestaan huolimatta aitoa kannatusta.[13]

Ovensuukyselyjä järjestävä EcooM on vaalipäivänä rekisteröinyt jopa 80 prosentin kannatuksen Lukašenkalle.[14]

Valtion TV-kanavat uutisoivat kaksi tuntia ennen äänestyksen päättymistä Lukašenkan voittaneen 82 prosenttia äänistä ja 80 prosentin äänestysaktiivisuudella. Parhaiten menestyneen oppositioehdokkaan Milinkevitšin ilmoitettiin saaneen 5 prosenttia äänistä.[15]

Keskusvaalilautakunnan ilmoitus äänestysvilkkaudesta muokkaa

Alueet tai kaupunki kello 10 kello 12 kello 14 kello 16 kello 18 kello 20
Brestin alue 38,6 48,5 66,2 79,4 86,4 93,0
Vitsebskin alue 44,4 57,8 73,2 84,2 91,0 95,0
Homelin alue 43,6 59,0 75,0 84,8 91,1 95,6
Hrodnan alue 38,9 54,7 70,8 81,0 87,0 93,8
Minskin alue 42,2 53,0 74,7 81,3 89,7 92,6
Mahiljoun alue 41,5 52,3 77,5 84,9 91,0 95,3
Minskin kaupunki 31,8 45,2 63,1 74,0 80,4 85,1
Koko äänestys 39,9 52,7 71,1 81,0 87,8 92,6

[16][17][18][19]


Äänestysnopeus prosenttiyksikköä tunnissa muokkaa

Alueet tai kaupunki 8-10 10-12 12-14 14-16 16-18 18-20
Brestin alue 19,3 5,0 8,9 6,6 3,5 3,3
Vitsebskin alue 22,2 6,7 7,7 5,5 3,4 2,2
Homelin alue 21,8 7,7 8,0 4,9 3,2 2,3
Hrodnan alue 19,5 7,9 8,1 5,1 3,0 3,4
Minskin alue 21,1 5,4 10,9 3,3 4,2 1,6
Mahiljoun alue 20,8 5,4 12,6 3,7 3,1 2.2
Minskin kaupunki 15,9 6,7 9,0 5,5 3,2 2,4
Koko äänestys 20,0 6,4 9,2 5,0 3,4 2,4

Määräajoin vaalilautakuntien aluevaalilautakunnille ilmoittamasta äänestysprosentista, jonka aluevaalilautakunnat ilmoittavat keskusvaalilautakunnalle, voidaan laskea keskimääräinen äänestysnopeus. Suurista poikkeamista, äänimäärän lisäyksistä, erityisesti vaalitoimituksen lopulla saattaa aiheutua vaalivilppiepäilyksiä. Vaalitarkkailussa ääntenkertymää ja siitä laskettua nopeutta tarkkailee analyysiryhmä. Ensimmäisen kahden tunnin suureen kertymään vaikuttaa pitkä ennakkoäänestys.

Ääntenlaskenta muokkaa

Aika 23:13 17,5 % 23:36 22,3 % 01:59 72,2 % 02:40 02:45
Aljaksandr Lukašenka 89 % 88,5 % 82,3 % 82,6 % 82,6 %
Aljaksandr Milinkevitš 3,8 % 3,8 % 5,8 % 6 %
Sjarhei Haidukevitš 2,8 % 2,3 % 3,6 % 3,5 %
Aljaksandar Kazulin 1,5 % 1,5 % 2,3 % 2,3 %

Vallankaappausvastaepäilyjä muokkaa

Tekstiviestivaroitus muokkaa

Presidentti Aljaksandr Lukašenka ei hyväksy vierasta vaikutusta eikä vallankaappausta Valko-Venäjällä. Valko-Venäjän matkapuhelinyhtiö lähetti matkapuhelimiin viestin, jonka mukaan Oktjabrskaja-aukiolla provokaattorit suunnittelevat vaalipäivän illaksi verilöylyä ja että pitäisi varoa henkeään ja terveyttään. Teleyhtiö ei kommentoinut tarkemmin lähettämänsä viestin sisältöä. Opposition edustajat puolestaan lupasivat rauhallisia mielenosoituksia.[20]

Myös opposition edustajat alkoivat käyttää matkapuhelimia kehottaen tekstiviestillä mielenosoitukseen.

Partnerstvo ja entinen puhemies epäilyksenalaina muokkaa

Valko-Venäjän turvallisuuspoliisin, KGB:n, päällikön Stsjapan Suharenkan mukaan on paljastunut salajuoni. Hänen mukaansa Partnerstvo-niminen hallituksesta riippumaton ja rekisteröimätön yhdistys järjestäisi vääriä ovensuukyselyitä, minkä jälkeen järjestettäisiin pääkaupungissa mielenosoituksia ja otettaisiin lopulta hallintorakennukset haltuun.

Myös rautatiet suljettaisiin kuljetusten estämiseksi. Operaatioon osallistuisi valkovenäläisten lisäksi myös militantteja Georgiasta, Ukrainasta sekä entisestä Jugoslaviasta. Partnerstvo-järjestöltä tavattiin kirjallisuutta, sata matkapuhelinta liettualaisilla SIM-korteilla, tietokoneita sekä kaasupistooli. Tietokoneissa olleet tiedot Partnershipin johtajista olivat salatut. Valko-Venäjän turvallisuuspalvelu otti kiinni Yhdistyneen kansalaispuolueen Anatol Ljabedzkan , joka on myös yhden oppositioehdokkaan vaalikampanjaryhmän esikunnan jäsen vähäisestä hulinanismista. Hänen lisäkseen Valko-Venäjän turvallisuuspalvelun mukaan hankkeessa on mukana joitain kymmeniä muita valkovenäläisiä henkilöitä. Heidän sukunimiään ei Ljabedzka maininnut.

Suhorenkon mukaan American National Democratic Institute on rahoittanut Partnerstvon toimintaa 2006 12 000 000 dollarilla, jonka on järjestänyt yhdysvaltalainen David Hamilton.[21][22]

Georgialainen kytkös muokkaa

Sen sijaan hän mainitsi muutamia Georgia kansalaisia, kuten Georgian parlamentin puolustus- ja turvallisuusvaliokunnan puheenjohtajan, Georgi Torgomadzen , joka oli useaan kertaan tavannut Valko-Venäjän opposition edustajia. Turvallisuuspalvelun johtaja oli varma siitä, että georgialaiset olisivat olleet valmiita järjestämään vaalipäivänä joitain räjähdyksiä horjuttaakseen tilannetta Valko-Venäjällä.[23]

Georgian, Liettuan ja Ukrainan lähetystöt muokkaa

Ukrainan opposition yhteydet oli Valko-Venäjän turvallisuuspalvelun mukaan järjestetty Georgian, Liettuan ja Ukrainan lähetystöjen kautta. Näissä suurlähetystöissä yhteyttä pitivät käymällä Anatol Ljabedzka ja entinen Valko-Venäjän parlamentin alahuoneen, edustajainhuoneen, puhemies Valeri Frolov.[24]

Georgialainen opiskelijaliike Kmara muokkaa

Asian havainnollistamiseksi Valko-Venäjän turvallisuuspalvelu esitti sanomalehtimiehille kuvia videolta nuoresta turvallisuuspalvelun kiinni ottamasta valkovenäläisestä, joka valmistautui Kmaran leirillä suorittamaan kokeen georgialaiselle turvallisuuspalvelun everstille ja yhdysvaltalaiselle opetusupseerille. Hänen mukaansa hänen piti odottaa merkkiä koordinaattorilta ja sen jälkeen tehdä tottumuksesta harjoiteltu tasavallan tilanteen horjuttamiseksi.

Myös jotkut rekisteröimättömien Partnerstvo ja Zubr -liikkeiden aktivistit antoivat näyttöä asiasta. Valko-Venäjän KGB aloitti rikostutkimukset epäillen asianomaisia terrorismin valmistelemisesta.[23]

Sotilastiedustelun veteraanit muokkaa

Reservin kenraalimajuri Uladzimir Varabjou piti Valko-Venäjän radion ensimmäisellä kanavalla puheen, jonka mukaan läntiset tiedustelupalvelut käyttävät hallituksesta riippumattomia liikkeitä välineinään vaikuttaakseen slaavivaltioiden kansalaisiin ja estääkseen entisiä neuvostotasavaltoja palaamasta keskenään yhteistyöhön. Hänen mukaansa vain asiantilan objektiivinen ymmärtäminen ja tulevaisuudessa IVY-maiden, ensisijaisesti Ukrainan, Valko-Venäjän, Venäjän, integraatio voi vastustaa Lännen aggressiivista politiikkaa ja säilyttää valtiollisen suvereniteetin.[25]

Venäjän valtakunnanduuman puhemies muokkaa

Venäjän valtakunnanduuman puhemies Boris Gryzlov (Борис Грызлов) totesi 3. maaliskuuta nähneensä asiakirjoja, jotka todistavat opposition tehneen jo valmiiksi vaalipöytäkirjoja, jotka osoittavat opposition ehdokkaan saaneen 53,7 prosenttia äänistä ja Lukašenkan 41,3 prosenttia äänistä sekä toisen opposition ehdokkaan 5 prosenttia.[26]

Lukašenkan kannanotto muokkaa

Presidentti Aljaksandr Lukašenkan mukaan Georgiassa, Ukrainassa ja Venäjällä on henkilöitä, jotka haluavat tulla saattamaan tasavaltaa ”järjestykseen”. ”He voivat kyllä tulla, mutta miten he pääsevät täältä pois. Emme salli kenenkään horjuttavan tilannetta”, hän ilmoitti.[27]

Venäläisiä vieraita muokkaa

Venäjältä ovat Valko-Venäjällä näyttävästi vierailleet mm. Venäjän pääministeri Mihail Fradkov ja Moskovan pormestari Juri Lužkov.[28] Lužkov vieraili myös Ukrainan presidentinvaalin 2004 toisen kierroksen uusinnan edellä Itä-Ukrainassa osoittamassa sympatiaansa Alueiden puolueelle sen jälkeen, kun Putin lakkasi näkyvästi tukemasta Viktor Janukovytšia.

Hallinnon toimenpiteitä muokkaa

Lukašenka on järjestänyt myös tarkka-ampujista koostuvan Almaz-erityisyksikön pääkaupunki Minskissä hälytystilaan opposition varalta.[29]

Opposition mukaan myös Vitsebskin laskuvarjodivisioonan joukkoja on siirretty kasarmeilta lähemmäs pääkaupunkia. Valko-Venäjän turvallisuuspalvelun, KGB:n, johtaja Stsjapan Suharenka puolestaan on muistuttanut julkisesti, että mikäli mielenosoituksista tulee väkivaltaisia, voidaan mielenosoittajia syyttää kuolemanrangaistuksen uhalla terrorismista.[30]

Vaalitarkkailu muokkaa

Valko-Venäjä on estänyt useiden vaalitarkkailijoiden pääsyn maahan sekä ottanut kiinni maahan jo saapuneita vaalitarkkailijoita.

ETYJ muokkaa

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puitteissa Valko-Venäjälle matkustaneet yhdeksän georgialaista kansanedustajaa on otettu kiinni ja käännytetty.[31] ETYJ julkaiseen lausuntonsa Valko-Venäjän presidentinvaalista maanantaina 20. maaliskuuta.

Valko-Venäjän viranomaiset estivät joko kieltämällä viisumin tai maahantulon yhdeksältä ETYJin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vaalitarkkailijalta sekä 19 ETYJin parlamenttivaltuuskunnan vaalitarkkailijalta.[32]

ETYJin tarkkailijoiden asemaa on luonnehdittu kohteliaaksi. Valko-Venäjän viranomaiset ovat kuitenkin todenneet, että tarkkailijoilta vaaditaan vain englannin kielen taitoa, mutta ei valkovenäjän tai venäjän ja heillä on usein heikko käsitys Valko-Venäjän poliittisesta kulttuurista.

Peter Curleyn mukaan paikalliset vaalitarkkailijat ovat hyödyksi, koska he voivat olla läsnä tunteja yhdellä äänestyspaikalla, kun taas ETYJin kiertävät vaalitarkkailijat ehtivät olemaan yhdellä vaalipaikalla 20 minuutista puoleen tuntiin.

Saara Karhu muokkaa

Vaalitarkkailijana toimineen kansanedustaja Saara Karhun mukaan vaalit menivät rauhallisesti ja vastaanotto vaalilautakunnissa oli ystävällistä.[33]

EU muokkaa

Euroopan union parlamentin tarkkailijoita on otettu kiinni.[34] Euroopan unionin parlamentin puhemies Josep Borrell vaatii myös valkovenäläisten oppositiopuolueiden edustajien vapauttamista.[35]

Itsenäisten valtioiden yhteisö muokkaa

Itsenäisten valtioiden yhteisön vaalitarkkailijoiden johtaja Ivan Makušok epäilee Venäjän oikeistolaisten vähämerkityksisten puolueiden suorittaman vaalitarkkailun pätevyyttä tarkoittaen Oikeistovoimien liiton Nikita Belyin suorittamaa vaalitarkkailua todeten näiden tulleen vasta vaalipäivänä tarkkailemaan.[36]

Lehdistö muokkaa

Kaksi puolalaista sanomalehtimiestä käännyttettiin.

Useita opposition ehdokkaiden kannattajia ja avustajia on pidätetty. Lisäksi turvallisuuspalvelu KGB on varoittanut, että vaalipäivänä mieltään osoittavat ihmiset voivat joutua syytteeseen terrorismista.

Keskusvaalilautakunta muokkaa

Valko-Venäjän keskusvaalilautakunta aloitti työnsä tasavaltalaispalatsissa 19. maaliskuuta kello 10. Keskusvaalilautakunnan puheenjohtajaa Lidзija Jарmošinan mukaan sanomalehtimiehille perustetaan tiedotuskeskus, ыйоста he voivat seurata vaalien edistymistä.

Tiedot eri aluevaalilautakunnilta välitettiin keskukseen puhelimella, telekopiona, sähköpostina tai hallituksen käyttämin yhteyksin. Keskukseen perustettiin kulkulupajärjestelmä. Oikeus keskuksen käyttöön oli kansainvälisillä vaalitarkkailijoilla ja joukkotiedotusvälineiden edustajilla, joilla on akkreditointi Valko-Venäjän kansainväliseen lehdistökeskukseen.

Keskusvaalilautakunnan sihteeri Mikalai Lazavik (Николай Лозовик) piti opposition kehotuksia mielenosoitukseen moraalittomina.[37]

Seuraukset muokkaa

Oppositio jatkaa mielenosoitusten järjestämisiä kuukausittain 16. päivinä.[38]

Aiheesta muualla muokkaa

Keskusvaalilautakunnan päätöksiä muokkaa

Vaalijulkisuus tiedotusvälineissä muokkaa

Valko-Venäjän lain mukaan ehdokkailla on oikeus saada vähintään säädetty määrä julkisuutta määritellyissä tiedotusvälineissä.

Sanomalehdet muokkaa

Sanomalehtiin saa julkaistuksi viiden konekirjoitussivun mittaisen vaaliohjelman, joka julkaistaan sanomalehdissä siinä järjestyksessä kuin toimitus on ne vastaanottanut. Viideksi konekirjoitussivuksi katsotaan 10 000 tietokoneen näppäimistöltä annettua kirjoitusmerkkiä mukaan lukien välilyönnit. Ohjelma piti esittää toimituksille viimeistään 26. helmikuuta 2006.

Televisio muokkaa

Jokaisella ehdokkaalla on oikeus kahteen enintään puolen tunnin mittaiseen esiintymiseen Valko-Venäjän radion ensimmäisellä valtakunnallisella televisiokanavalla ja ensimmäisellä valtakunnallisella radiokanavalla. Ohjelma-ajan saa käyttää joko ehdokas itse tai hänen uskottu miehensä.

Puolen tunnin radiolähetykset tapahtuvat kello 8 ja kello 9 välillä ja puolen tunnin televisiolähetykset kello 18 ja kello 19 välillä. Käyttämätöntä lähetysaikaa ei korvata täysin eikä osittain.

Muuta muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ http://www.osce.org/item/18438.html (englanniksi)
  2. ↑ http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/03/206F54CF-217F-4463-AA94-47689378C076.html
  3. ↑ a b c http://www.sb.by/article.php?articleID=50452
  4. ↑ a b http://www.naviny.by/ru/content/rubriki/0-ya_gruppa/tema/19-03-06-05/ (Alkuperäinen lähde ei enää saatavilla, 5.12.2007)
  5. ↑ https://archive.is/20120525224752/www.interfax.ru/e/B/politics/28.html?id_issue=11481209 (englanniksi)
  6. ↑ a b http://www.timesonline.co.uk/article/0,,3-2094547,00.html#cid=OTC-RSS&attr=World
  7. ↑ http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/3/b706d8e0-7adb-4421-8b94-1fe75213797a.html
  8. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4824642.stm
  9. ↑ http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/03/1f2533d3-3b18-4b49-90aa-e0757bc4fd20.html
  10. ↑ http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/2/F350FD6D-CA4C-4149-97D0-D39E60865A2E.html
  11. ↑ http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/02/3a484827-cf37-4dc0-bcba-b460480964c5.html
  12. ↑ http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/3/D1FDF78F-98F1-4089-AAA3-256CBEA2B742.html Analysis: When Bread Is Dearer Than Freedom In Belarus
  13. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4821502.stm Mass protest against Belarus poll
  14. ↑ http://www.danas.co.yu/20060320/globus1.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Mass protest against Belarus poll
  16. ↑ Belorusskoje telerafnoje agentsvo (venäjäksi)
  17. ↑ Sovjetskaja Belorussija (venäjäksi)
  18. ↑ Belorusskoje telerafnoje agentsvo (venäjäksi)
  19. ↑ Valko-Venäjän keskusvaalilautakunta (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
  20. ↑ http://www.turkishpress.com/news.asp?id=113401
  21. ↑ http://www.kommersant.com/page.asp?idr=527&id=654121 (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ http://en.rian.ru/world/20060301/43855182.html[vanhentunut linkki] (englanniksi)
  23. ↑ a b http://www.rg.ru/2006/03/17/belarus.html] (venäjäksi)
  24. ↑ http://www.rg.ru/2006/03/17/belarus.html] (venäjäksi)
  25. ↑ http://www.belta.by/ru/news/politics?id=79960 (venäjäksi)
  26. ↑ http://www.businesspress.ru/newspaper/article_mId_33_aId_373222.html (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
  27. ↑ http://www.rg.ru/2006/03/17/belarus.html (venäjäksi)
  28. ↑ http://www.kommersant.com/page.asp?idr=500&id=655852 (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2089-2092520,00.html
  30. ↑ http://www.kommersant.com/page.asp?idr=1&id=658297 (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ http://mosnews.com/news/2006/03/17/belarusgeorgia.shtml (Alkuperäinen lähde ei enää saatavilla, 5.12.2007)
  32. ↑ http://www.osce.org/item/18438.html
  33. ↑ http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2006-03-20,104:3:366618,1:0:0:0:0:0[vanhentunut linkki]:
  34. ↑ http://mosnews.com/news/2006/03/16/eubelarussanctions.shtml (Alkuperäinen lähde ei enää saatavilla, 5.12.2007)
  35. ↑ http://www.europarl.eu.int/news/expert/infopress_page/030-6442-075-03-11-903-20060316IPR06441-16-03-2006-2006-false/default_en.htm[vanhentunut linkki]
  36. ↑ http://www.belta.by/ru/news/elections?id=81125 (venäjäksi)
  37. ↑ http://www.belta.by/ru/news/elections?id=81321 (venäjäksi)
  38. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Poliisi+pid%C3%A4tti+ja+pahoinpiteli+mielenosoittajia+Minskiss%C3%A4/1135220331370 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valko-Venäjän_presidentinvaalit_2006&oldid=22035320”