Valkeisaaren kalliomaalaus

Valkeisaaren kalliomaalaus sijaitsee Etelä-Karjalassa Taipalsaaren kunnassa Etelä-Saimaan Valkeissaaren Lampuvuoren rantakalliossa.[1][2]

Valkeissaaren kalliomaalaukset
Sijainti

Valkeissaaren kalliomaalaukset
Koordinaatit 61°8′55.0989″N, 27°54′38.8852″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalliomaalaus

Paikalla on tehty arkeologinen kaivaus, mikä on Suomen oloissa toistaiseksi poikkeuksellista. Kaivauksista selvisi, että maalauksen edessä on käyty tuhansia vuosia esimerkiksi uhraamassa kallion hengelle.[3] Alin maalaus on tehty aikaisintaan 3900–3300 eaa. eli myöhäisellä kivikaudella. Ylemmän maalauksen ajoitus jäänee auki.[4]

Maalaukset muokkaa

Kalliomaalaus sijaitsee Valkeissaaren lounaisosassa Lampuvuoren pystysuorassa seinämässä rantakalliossa (ks. valokuvat[5] tai kuva). Maalaus on sään haalistama ja erottuu huonosti kallion tummasta pinasta. Kuviota on kahdella eri korkeustasolla, joista ylin, kuvakenttä A, on 9–9,5 metrin korkeudella järven pinnasta.[1][2]

Kuvakenttä mahtuu 43×30 senttimetrin alueelle ja siitä puoli metriä oikealle sijaitsee tunnistamaton väriläiskä. Kuvakentässä erottuu kaksi päällekkäin maalattua venekuviota, joissa on ihmishahmoja. Haalistumisen takia on esitetty toinenkin tulkinta. Kentässä olisi kaksi päällekkäistä venemäistä kuviota sekä neljä vieretysten olevaa nuolimaiseksi tehtyä ihmishahmoa. Ylimmässä veneessä saattaa olla hirvenpääkoristetta tarkoittava veto.[1][6]

Pekka Kivikäs mainitsee rantaa seurailevan alatasanteen kallioseinämässä myös laajalla alueella olevan punavärijälkiä, jossa ei ole pystytty erottamaan varmuudella tunnistettavia kuvioita. Tätä kutsutaan kuvakentäksi B, joka olisi 2,5 metriä leveä ja 2,3 metriä korkea. Eräs kohta, joka jättää tulkinnanvaraa, voisi olla kahden punamaalissa olevan käden painalluksia.[1][6]

Löytyminen ja tutkimus muokkaa

Maalauksen löysi Keijo Koistinen vuonna 1966, jolloin myös Ville Luho kävi tarkastamassa sen ja teki siitä peitepiirroksen. Vuonna 1975 Timo Miettinen inventointi kohteen ja vuonna 2005 Antti Lahelma suoritti maalauksen edessä kaivaukset.[1]

Maalauksen löytäjä Keijo Koistinen tajusi kohteen luonteen ja arvasi maalauksen alta löytyvän merkkejä ihmisen toiminnasta. Hän löysi maalauksesta noin 35 metriä etelään tekstiilipainanteista epineoliittista keramiikkaa ja vähän piitä.[1][4] Myöhemmin juuri kaivetusta kohdasta löytyi maalausalue B alle viisi metriä Saimaan nykypinnan yläpuolelta.[7]

Kaivaukset vuonna 2005 muokkaa

Maalauksen B alapuolelta terassin kulttuurimaakerros avattiin vuonna 2005 järjestetyssä arkeologisessa kaivauksessa, jota johti Antti Lahelma. Kaivaus koski ainoastaan 10 neliömetriä kivikkoista maata, mutta tulokset olivat melko vakuuttavat. Maanäytteiden fosforianalyysit antoivat korkeita pitoisuuksia, mikä vihjaa liharuuan ja muun ravinnon käsittelyä ja niistä tulleiden jätteiden maatumista paikalla. Koska kaivauksissa huomattiin ihmistoiminnasta syntyvän likamaan ulottuvan 50 senttimetriä syvälle, on toimintaa ollut pitkiä aikoja juuri tuolla samalla paikalla.[4]

Paikalta löytyneet piikiven palaset olivat kelta-ruskeaa ja harmaata piitä. Jäljistä päätellen se saattoi olla ruutiaseissa käytettävää iskurin piitä. Myös kvartsiesineitä löytyi kahdessa kohtaa. Iskoksien puute tarkoittanee, että esineet valmistettiin muualla ja tuotiin sitten Valkeisaareen. Kaksi esineistä olivat kvartsikaapimia ja muut katkelmia. Paikalta löytyi neljä kappaletta pienen keraamisen astian palasta, jonka pintakuviointi viittaa tekstiilikeramiikkaan.[4][6]

Maan joukosta seulottiin esille luunpalasia, joista osa olivat palaneita ja osa palaamattomia. Luuanalyysillä todettiin, että kaksi palasta olivat lammasta tai vuohta. Se ei olekaan yllättävää, sillä Lampuvuoren juurella on käsitelty varmasti lampaita, jotka laidunsivat saarella kesällä vanhoina aikoina. Luun ajoitus antoi kuolinvuodeksi noin 1805 (115 vuoden marginaalilla). Yksi luu tunnistettiin metson luuksi, mutta tämän ajoitus epäonnistui.[4][6]

Maan joukosta seulottiin esille myös kasvin osia. Yleisin siementyyppi kuului sianpuolukalle, mutta joukossa oli myös paljon ahomansikkaa, vadelmaa, hierakkaa ja jauhosavikkaa. Viimeksi mainittua on aikoinaan käytetty myös ravintona, vaikka sitä on saattanut esiintyä saarella lampaiden takia.[4]

Outo löydös oli palygorskiitti-lastujen löytyminen. Mineraalia on aikoinaan käytetty väriaineena, josta on valmistettu myös maalin sideainetta. Sitä on saatettu raaputtaa irti yläpuolisesta kalliosta, jotta maali tarttuisi paremmin kallioon. Mineraalin löytymisen syy saattaa jäädä arvoitukseksi.[4][8]

Ajoitus muokkaa

Ylempi maalaus A sijaitsee noin 10,5 metriä Saimaan nykypinnan yläpuolella ja on maalattu seisomalla maalauksen alapuolella sijaitsevan kalliokielekkeen päällä seisten. Jos maalaus olisi pitänyt maalata veneestä tai jään päältä käsin, olisi maankohoamisen aiheuttamat vedenpinnakorkeudet antaneet tälle jonkinlaisen arvion.[4]

Sen sijaan maalaus B voidaan ajoittaa maankohoamisen avulla. Vaikka osa maalausta voidaan maalata varpastamalla viereisen kielekkeen päältä tai edessä olevan laattakiven päältä, olisi se erittäin vaivalloista ja tekijälle tulisi mieleen maalata kuviot alemmaksi kohtaan, jonne ylettyisi helposti. Saimaan maankohoamisen vaikutukset vedenpinnan korkeuksiin tunnetaan karkeasti ja niiden mukaan maalauksen yläosa tehtiin 3900–3300 eaa. Maalauksen alaosa on voitu maalata tämän jälkeen milloin vain seisten kielekkeeltä, mutta todennäköisesti josku vuoden 2000 eaa. jälkeen. Kaivauksista löytyneet nuotion hiilenpalaset ajoitettiin noin 1400 eaa. eli varhaiselle metallikaudelle. Tällöin Valkeisaaren nykyinen rantaterassi olisi ollut märkä, mutta ajoittain kuivana ja sille olisi voinut pystyttää leirin. Muitakin ajoituksia tehtiin. Marjansiemenistä saatiin ajoitus 1200–1300 jaa. eli keskiajan ajoitus.[4]

Antropomorfinen kallio muokkaa

Maalauskohdan B edessä, jossa kaivaukset tehtiin, sijaitsee luontaisen oloinen kivipaasi maaten vaakatasossa kallion edessä. Vaikutelma on kuin siinä olisi "uhripöytä". Pöydän yläpuolella kalliossa voi hyvällä mielikuvituksella erottaa valtavan suuret ihmiskasvojen karikatyyrin. Vinon aamuauringon valo luo sille kohtalokkaan voimakkaat varjot, jolloin katsoja näkee kallion luoman tuiman katseen "uhripöydälle". Ajatus saamelaisen uhripaikasta eli seitakalliosta on uskottava. Kun juuri sillä kohtaa on tavattu korkeita fosfaattipitoisuuksia, voidaan ne selittää palvontamenojen jäänteiksi.[3]

Katso myös muokkaa

Seuraavat kalliomaalaukset ovat lähellä tätä maalausta:

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Museovirasto: Valkeisaari
  2. a b Muinaistaideyhdistys: Valkeisaari
  3. a b Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.15-19 (Paperi II)
  4. a b c d e f g h i Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.6-15 (Paperi II)
  5. Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s. 134
  6. a b c d Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s. 271 (Liite III)
  7. Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.8 (Paperi II)
  8. Kinnunen, Kari: Taipalsaaren Valkeisaaren kalliomaalauksen edustalta arkeologisessa kaivauksessa tavatun materiaalin tunnistaminen palygorskiitiksi, 2006

Aiheesta muualla muokkaa